Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

1.

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

 

2.

Ostin marketista hyppynarun

minun puolestani kylmä sota voi alkaa.

 

3.

Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,

otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan

minkä tahansa oopperan lavasteisiin.

Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.

Toinen kielistäni oli jo sammunut,

toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.

Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.

Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.

Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.

Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.

Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.

Selitin kaiken historiaksi.

Vastasin luolamaalauksiin.

Minulla oli kielen päällä oma polku.

Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.

Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.

Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.

Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.

Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.

Teeskentelin sokeaa näkijää.

Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.

Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa

kaukana todellisuudesta,

enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,

sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,

sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.

Sorrettujen kyyditsijä

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaltiossa, 2/2011)

Paul Polansky: Mustalaistaksi, 
Savukeidas 2011, 128 s. (suom. Ville Hytönen)

Serbiassa mustalaiskylässä asuva amerikkalainen kirjailija Paul Polansky on kirjoittanut useita teoksia romanien elämästä. Hän työskenteli 2000-luvun alussa alueella vapaaehtoisena ja kyyditsi autollaan romaneja, joilla ei ollut oikeutta vapaaseen liikkumiseen, eikä myöskään autoja. Romanit nimesivät Polanskyn auton mustalaistaksiksi.

Mustalaistaksin runot antavat äänen Kosovon romaneille. NATO:n pommittamassa Kosovossa sodan suurimpia häviäjiä ja uhreja olivat romanit. Heitä vihasivat ja vainosivat yhtä lailla albaanit, serbit, kansainväliset avustusjärjestöt kuin YK. Sodan jälkeisen maailman kasvot piirtyvät kirjaan suruineen ja iloineen. Lue loppuun

Ansioni mukaan?

Jo vuosien ajan olen listannut typistävin sanamuodoin elämääni, jatkuvasti ajatellut ansioluetteloni julkisivun kiilloitusta. En tiedä missä määrin, jos ollenkaan, se on edistänyt taiteellista toimintaani, mutta niin sanotulle sielulleni se on tehnyt mittaamatonta vahinkoa. Kerta toisensa jälkeen minä alistun peliin. Hävettää katsoa peiliin ja myöntää, että olen synnynnäinen mukautuja, vaikka hyvin tiedän että pitäisi asettua vastaan. Yhtä kaikki. Aikaa ei ole, on vain maatuvan aineksen uhma. Asun ja työskentelen Tampereella.

Snyderin luonto

Gary Snyder, while visiting Lama Govinda with Peter Orlovsky, Joanne Kyger, & Allen Ginsberg near Kausani, India. The view is of Himalayan peaks Trisul, Nanda Devi and Panchchuli. Early Spring 1962. c. Allen Ginsberg Estate.

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaltiossa 1/2012 verkkoartikkelina)

Reilun vuoden aikana on beatkirjailija Gary Snyderia (s. 1930) suomennettu vihdoin lisää. Aikaisemmin Snyderiltä on suomeksi ollut luettavissa ainostaan valitut runot,Virtaavan veden musiikkia (Palladium Kirjat 1994, suom. J. K. Ihalainen). Syksyllä 2010 ilmestyi Tero Tähtisen suomentama esseekokoelma Erämaan opetus (Practice of the Wild) ja kesällä 2011 J. K. Ihalainen jatkoi Snyderin runojen suomentamista teoksella Loputtomat vuoret ja vedet (Mountains and Rivers Without End). Lue loppuun

Kaaoksen runoilija ja poeettinen terroristi – Hakim Bey

(Kirjoitus julkaistu aiemmin Kirjo 4/2009)

Hakim Bey: TAZ, esseekokoelma,
suomentanut Mikael Brygger, 170 sivua, Savukeidas 2009

Hakim Beyn (oikealta nimeltään Peter Lamborn Wilson, s.1945) pääteoksena pidetty TAZ  ilmestyi alun perin 1991. Savukeitaan kustantamassa suomennoksessa on nimiosion lisäksi eri lehdissä 1984-1989 ilmestyneitä lehtisiä poeettisesta terrorismista sekä tiedotteita ontologisesta anarkismista. Lue loppuun

Vierailijana AGF:n Kuuntele-levyllä

”Uusin kokonaisuuden runoista on Juha Raution itse esittämä runo ”Kuuntele”, levyn nimikappale, hänen kolmannesta runokokoelmastaan Istu laulu (2013). Se on suomalaista sanamagiaa, kokeilevaa sanapoesiaa, jossa sanojen väri ja kaiku on merkitystä tärkeämpi. Se rakennekaavana on lasten ketjuruno, ja samaan tapaan se on täynnä leikitteleviä neologismeja, juuri tässä hetkessä syntyviä sanoja. Sanojen homofonia ja onomatopoesia vahventavat runon juurevaa maagisuutta. Siinä on loitsun poetiikkaa: runoilija ryhtyy shamaaniksi tehtävänään syvimmän etsiminen. Hän on uudesti syntyvä Väinämöinen. Rautio merkitsee seppää: runoilija on myös sanaseppo, äänteiden takoja jatkaen Kalevalan Ilmarisen sammontaontaa. Mukana ovat linnut, vedet ja koko luonto.”

 – Kari Sallamaa, AGF:n Kuuntele -levyn esipuheessa

”The newest one of the poems is Juha Rautio’s “Kuuntele” (Listen) from his third collection of poems Istu laulu (Sit down song, 2013), read by the poet himself. It is also the title piece of the CD. It is Finnish word magic, experimental poetics, where the timbre and colour of words is more important than their meaning. Its structure follows a known Finnish children’s chain poem, and in the same way it is full of neologisms, words being born just now at the moment. Homophony and trifling onomatopoeia of the words strengthen the penetrating magic of the poem. Poetics of magic chant is to be found: the poet grasps the shape of a shaman, whose task is to seek the most important and deep. He is a reborn Väinämöinen. Rautio means blacksmith: the poet is also a wordsmith, who hammers sounds continuing the creating act of Sampo by Kalevala’s smith Ilmarinen. Present in this birth-giving are birds, waters and all of nature.”

– Kari Sallamaa, in the booklet of AGF’s Kuuntele CD (2013)

Heitä, sekoita, vapaudu – Alberto Pimenta

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kirjo-lehdessä 1/2010)

Alberto Pimenta, Kivenheittopeli,
suomentanut Rita Dahl, 93 s, Palladium Kirjat 2009

Portugalilaisen Alberto Pimentan (s.1937) Kivenheittopeli on valikoima runoilijan seitsemänkymmentäluvun tuotannosta. Se sisältää kaikin puolin kuritonta runoutta. Pimentan poetiikkaan kuuluvat toisto, syklimäisyys, variointi, absurdius sekä virallisen kielen ja kielenkäyttötapojen parodiointi. Lue loppuun

Aika mustaa hopean – Bruno K. Öijer

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kirjo-lehdessä 3/2010)Hopeanmustaa

Bruno K. Öijer, Hopeanmustaa,
Suom. Markku Into, Sammakko 2010, 96 s.

Viitisen vuotta sitten törmäsin Bruno K. Öijerin (s.1951) Valittuihin runoihin. Siitä lähtien kirja  on kulunut luvussa, kiertänyt ja palannut.

Sammakko on julkaissut lisää Öijeriä. Markku Inton suomentama Hopeanmustaa ilmestyi ruotsiksi 2008 nimellä Svart som silver. Kyseessä on Öijerin toinen 2000-luvulla julkaistu runokokoelma. Tyyliltään Hopeanmustaa on lähellä Öijerin Trilogiaa, joka koostuu reilun kymmenen vuoden aikana julkastuista kokoelmista Medan giftet verkar (1990), Det förlorade ordet (1995) ja Dimman av altt (2001).

Edelleen Öijer manifestoi yksinkertaisen, konstailemattoman kielen ja sanaston puolesta. Runoissa esiintyvät talot, linnat, kahvilat, kuilut, viini, ruoho, sade, puut, pilvet ja neonvalot. Öijerin runo rakentuu rytmistä, tunteesta ja jännitteestä. Ja asenteesta. Lue loppuun