Minerva, kirjoittajaryhmä Kulosaaressa

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Minerva on kirjoittajaryhmä aikuisille. Ryhmä tukee kirjoittajia oman tekstin, kuten novellin, runosarjan tai kokoelman, näytelmän, esseen tai romaanin kehittämisessä ja oman kirjoitustyön edistämisessä.

Ryhmään hyväksytään 8-12 opiskelijaa. Lukuvuoden 2026-2027 aikana Minerva tapaa yhteensä 8 kertaa. Tapaamisissa käsittelemme kurssilaisten omia tekstejä. Voit tuoda ryhmään mitä tahansa tekstilajia. Saat tekstistäsi palautetta ja harjoittelet toisten teksteistä tehtäviä huomioita.

Kurssikerralle palautettavien tekstien laajuus on rajattu 1500 sanaan. Yhdellä tapaamiskerralla käsitellään 4-6 tekstiä. Käytämme Google Classrooms -alustaa materiaalien jakamiseen. Tervetuloa mukaan!

https://uusi.pilvikanava.fi/helsinginakatemia/fi/course/1046

Arkistoista: Ylitys 1

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Ylitys 1 oli yhteisesitys, jota työstimme Marjo Selinin kanssa Rovaniemellä 2017. Ohessa videotallennetta harjoituskaudelta.

Ylitys 1 are Juha Rautio guitar etc musical instruments/ words; Marjo Selin dance. This video was recorded 20.10.2017.

Uusi albumi: Play Your Guitar

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Toinen soololevyni. Tällä kertaa puhdasta kitaramusiikkia Art First Recordsin kanavalla!

00:00 I Istun lihasvoimalla 04:11 II Kävelee metsään 14:14 III Naamarissa viimein naula 19:30 IV Irti 24:00 V Ei oikealle eikä vasempaan 31:02 VI Eteneminen perustuu etuiluun 37:24 VII Tätä minä olen viime aikoina miettinyt, maannut eteisen matolla ja ajatellut

”This seven part piece was recorded one Saturday evening. Simply exploring routes on guitar. No overdubbings, no pre or post fx, just some objects on and between strings. Pure joy of playing and making music.” Electric guitar, concept, cover art and production by Juha Rautio. Recorded live in Studio Ur on April 18th 2026.

Vihko asettuu vastaan

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Kämmenenkokoisen vihkon nimeltä Kirjoittaja on tunnettu menestyjä kansi on lumoavan kaunis: vaaleanpunainen fontti somistaa hopeapaperia. Vihkon sisuksissa sivujen alareunassa on kuvia taivaalla lipuvista pilvistä niin mustavalkokuvina kuin haaveellisissa vaaleanpunaisen sävyissä. Ne muodostavat pikantin kontrastin teoksen levottoman tekstisisällön kanssa. […]

Kortit ottavat todesta määritelmän, jonka mukaan metaforassa kaksi tai useampi asia rinnastuu toisiinsa yllättävällä tavalla. Surrealistisissa kuvissa on lähes poikkeuksetta väkivallan tuntua, ja henkilöille tapahtuu jotain absurdia. Daniilharmsmaiset virkkeet ovat ruumiillisia ja groteskeja, mitä kuvitus vielä korostaa. Peliä pelatessa jutut kiusaannuttavat, koska metaforat heräävät enemmän eloon, kun niitä sovittelee oikeisiin ihmisiin. Huumori tuntuu silloin vielä mustemmalta.  

”The person eats French fries / in the shower and / has dreams of / tornadoes” (5). Olemmeko kaikki tässä ajassa samalla tavalla söpösti kieroutuneita? 

https://kiiltomato.net/kun-tama-henkilo-lukee-vihkoja-han-osaa-kulkea-sumussa/

Juha Rautio & Veli-Matti Rintala: Sondby

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Olen aikaisemminkin veistellyt taiteen tekemisen hitaudesta. Tämä prosessi lyö omat tähänastiset ennätykseni. Aloitimme Vellun kanssa musiikillisen yhteistyön n. vuonna 2000. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin albumi on muutaman äänityspäivän jälkeen julki. Kiitos Art First Records julkaisusta ja Vellulle pitkästä ja monipuolisesta yhteistyöstä ja ystävyydestä! Tästä on tulossa lähiaikoina pieni painos c-kasettina.

Juha Rautio & Veli-Matti Rintala: Sondby Recorded in Ur-Studios Esbo on June 10th 2025 and January 5th-7th 2026. Juha Rautio: some composition, some instruments, mixing and master, album cover art. Veli-Matti Rintala: synthesizer, electronics 00:00 – Sondby I 4:15 – One Long Thought 5:50 – Sondby II 11:06 – Terrace by Night 12:25 – Desert Sand 14:24 – Terrace by Morning 16:54 – Fourteen by Twelve 18:09 – Lottery 20:15 – Kaupallinen pianoballadi 23:01 – IEAG Healing

Pyyhi yli päivämäärät

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Kirjoitin tämän teoksen runot vuosina 2007-2012. Osa niistä löytyy kolmesta ensimmäisestä runokokoelmastani lähes samassa kieliasussa, osaa olen muuttanut tähän kokonaisuuteen sopivammaksi. Kokosin runosarjan Pyyhi yli päivämäärät vuonna 2013. Ajatuksenani oli tehdä runokuunnelma tai jokin muu äänikokonaisuus, mutta suunnitelma jäi suunnitelmaksi ja unohtui yli kymmeneksi vuodeksi. Runoissa näkyy eräänlainen kymmenluvun hymy, ikuinen nykyhetki, jonka voi saavuttaa lukemalla.

Koen usein, että kirjallisuus elää eri tavalla paperilla kuin bitteinä, siinä yksi syy tehdä tämä pienpainate. Kamppailkoot tämä vihko digitaalista unohdusta vastaan.

Formaatti: A6, 32 sivua, editio 50 kpl, numeroitu painos.

Arvostelu 2: Hyönteistaulu

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Raution tavassa katsella maailmaa hiukan vinksahtaneen, kieron huumorin kautta on tyypillistä itäsuomalaisuutta. Moralisointi ja suora paheksunta ei tähän maailmaan mahdu. Vakavistakin ja järkyttävistäkin asioista täytyy osata kertoa pilke silmäkulmassa ja virne kasvoilla. Tämän Rautio taitaa hyvin. […] Yhteenvetona Hyönteistaulusta voi sanoa, että se on hallittu ja eheä kokonaisuus. Kiinnostavaa kirjassa on myös se, kuinka paljon se pystyy kertomaan niin vähin sanoin.  Ehdottomasti tekijänsä paras romaani. 

Uutta auringon alla -kirjablogi

Tilaa romaani täältä tai jätä hankintaehdotus paikalliseen kirjastoosi!

Arvostelu: Hyönteistaulu

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

Kiireisen syksyn aikana ei ole tullut seurattua uuden romaanin vastaanottoa blogeissa. Kuukausi sitten oli ilmestynyt ainakin yksi arvostelu. Kirjallisuusblogi Satunnainen Ohilukija kirjoittaa:

”Juha Raution kolmannessa proosateoksessa Hyönteistaulu käytetään kekseliäästi epälineaarista kerrontaa romaanin perusrakenteena. Romaani alkaa kummastakin kannesta eri suuntaan kertoen kahden veljeksen ja heidän isänsä tarinaa. Kirjan keskivaiheilla ylösalaisin suhteessa toisiinsa olevat tarinat harsoistuvat ja kohdatessaan ne ovat hyönteisharrastajan ohjeistusta eetterin käytössä ja hyönteisen neulaan lävistämisessä […] ilmaisu on tiivistä lyhytproosaa, jossa lakoninen vuoropuhelu kohtaa väliin tihentyneeksi tiivistyvän pohdinnan tai sirpaleisuuden. Asioita ei selitellä halki, kerronta teoksen hyönteisten nimillä otsikoiduissa luvuissa etenee yhtä pidättyväisenä kuin kuvaamansa henkilötkin ovat. Siksipä tekstiin tuntuu jäävän vielä tilaa useampien lukukertojen löydöille. Erityisesti teoksen symbolirakenne vaikuttaa tarkoin mietityltä, kuten runoilijan proosateokselta odottaisikin.”