Viides runokokoelmani Sääntö 0 ilmestyy elokuussa Enostonen kustantamana. Lisää tietoa lähiaikoina.
Kirjoittaja: Juha Rautio
Tuotanto: Istu laulu, runokokoelma (SanaSato 2013)
Häkki, runokokoelma (SanaSato 2011) |
Olen matkinut kaikia lintuja, runokokoelma (SanaSato 2009)
Elokuussa 2018 ilmestynyt runoteokseni Festivaali on liikkunut kiitettävästi kädestä käteen. Nuoren Voiman vuoden ensimmäisessä numerossa 1/2019 Vesa Rantama ja Maaria Ylikangas esittelevät uusia runokokoelmia ja arvioivat Festivaalin neljällä lyijypainolla. Ote arviosta:
”Vangitsevista runoesityksistään tunnettu Juha Rautio on aiemmissa painetuissa teoksissaan ollut enemmän maksimalisti, lauseiden keskeytymättömään virtaan upottava, beat-henkinen näkijä. Festivaalilla taas juhlii rajansa löytänyt runoilija, jonka tiiviissä teksteissä vellova markkinapuhe liukenee tarkan havainnon pelkkyyteen. Kun aiemmin Rautio salli puhujalleen suoran paatoksen ja julistuksen, nyt hybris on parodian kohde, joka ilmenee ajan tunkiolta löydetyiltä näyttävissä tekstinpätkissä. […] vahva (vai pitäisikö sanoa heikko) antiteesi ihmisen kaikkivoipuudelle, kuvitelmalle, josta runoilijat ovat kärsineet ehkä muitakin enemmän.”
Menneitä, osa 6: 2013
Uudenvuoden päivänä 2013 seisoin Helsingin länsiterminaalissa tiskillä. Olin pakannut rinkkani ja kaikki tarvittavat varusteet kuukauden residenssijaksoa varten. Mutta virkailija oli sitä mieltä, että tähän lauttaan minulla ei olisi asiaa. En millään meinannut uskoa, etten pääsisi ilman passia Viroon.
”Jos sattuu tarkastus niin sut käännytetään takaisin.”
”Ankara systeemi. Mitä sä ite tekisit tässä tilanteessa?”
Virkailija ei suosittelut, joten soitin kaverille Tampereelle ja pyysin käymään kämpälläni. Neuvoin mistä passi löytyisi, sen voisi ehkä laittaa junan ravintolavaunuun jollekin mukaan. Hetken päästä puhelimeni soi.
”Passi löytyi.”
”Hienoa.”
”Joo. Tää on kyllä mennyt toissa vuonna vanhaksi.” Lue loppuun
OHJELMISTOKUTSU
Lahden runomaraton on kahdettakymmenettä kertaa järjestettävä kaupunkifestivaali, jonka tapahtumissa runous elää monissa muodoissaan. Festivaali järjestetään 14.–16.6.2019, ja sen taiteellisena johtajana toimii allekirjoittanut.
Festivaalille voi tarjota ohjelmaa 28.2. asti. Olemme kiinnostuneita paitsi runoesityksistä, myös erilaisista taiteiden välisistä lähestymisistä. Teokset voivat olla sisätiloihin tai ulkotilaan suunniteltuja. Lähettäkää kuvaus esityksestänne, tekniset tarpeet ja palkkiotoiveenne. Ohjelmisto julkaistaan toukokuussa.
(Koska tänään on viimeinen hakupäivä, lupaan lukea myös vähän myöhästyneet hakemuksetkin)
Teostarjoukset osoitteeseen juha.t.rautio@gmail.com
Juha Rautio
Viime kesän festivaaleilla Djami Sezostre (BR) & Djangomania @ Runomaraton goes Green Grass. #greengrassmusic Photo: Mátyas Stoller
Transsi & sen varjo oli minun ja tanssija Marjo Selinin poikkitaiteellinen duetto, jonka aineksina olivat Raution tuolloin vielä julkaisemattomat runot ja äänimaailma sekä Selinin liike. Transsi oli alituisessa liikkeessä ja muutostilassa, teimme usein aivan erilaiset setit, eri äänitaustat, eri runot ja liikekieli tietenkin improna. Teosta esitettiin yhdeksän kertaa 2008-2010.
Lämmittelimme teoksen nyt Rovaniemellä ja esitimme sitä kaksi kertaa. Tähän 20.-21.12.2018 esitettyyn retrospektiiviseen rekonstruktioon käytimme esimmäisen Transsi ja sen varjo -esityksen (1.11.2008 Vitus-festivaaleilla Cafe Kauppayhtiössä) biisilistaa joka ihme kyllä löytyi arkistoista.
Olipa monia tunteita herättävä juttu palata henkisille rikospaikoille. Aaveet kymmenen vuoden takaa ottivat meidät hyvin kyytiin. Kuvista kiitos Mette Ylikorva. Valot ja skenografia Riikka Vuorenmaa. Glögit ja far out Joonas Martikainen. Tapahtuman tuotanto Piste Kollektiivi.
Alppilan Huoneessa 21.9.2018
Juha Rautio, runot & ääni
Johannes Sarjasto, puhaltimet, syna
Keijo Koskenharju, perkussiot, basso
Lauantaina 25.8 oli merkkipäivä, jonka soisi olevan meille kaikille se tärkein päivä vuodessa, siis Suomen luonnon päivä. Kulkiessani lähimetsän läpi kirjastolle mietin, voisinko tehdä enemmän ympäristön ja luonnon puolesta. Luonnossa liikkuminen ja virkistäytyminen on meille itsestäänselvyys, mutta monimuotoista luonnonmukaista metsää on koko ajan vähemmän ja etenkin etelä-Suomessa niitä saa etsimällä etsiä kansallispuistot ja suojelualueiden ulkopuolelta. Lue loppuun
