Kiireisen syksyn aikana ei ole tullut seurattua uuden romaanin vastaanottoa blogeissa. Kuukausi sitten oli ilmestynyt ainakin yksi arvostelu. Kirjallisuusblogi Satunnainen Ohilukija kirjoittaa:
”Juha Raution kolmannessa proosateoksessa Hyönteistaulu käytetään kekseliäästi epälineaarista kerrontaa romaanin perusrakenteena. Romaani alkaa kummastakin kannesta eri suuntaan kertoen kahden veljeksen ja heidän isänsä tarinaa. Kirjan keskivaiheilla ylösalaisin suhteessa toisiinsa olevat tarinat harsoistuvat ja kohdatessaan ne ovat hyönteisharrastajan ohjeistusta eetterin käytössä ja hyönteisen neulaan lävistämisessä […] ilmaisu on tiivistä lyhytproosaa, jossa lakoninen vuoropuhelu kohtaa väliin tihentyneeksi tiivistyvän pohdinnan tai sirpaleisuuden. Asioita ei selitellä halki, kerronta teoksen hyönteisten nimillä otsikoiduissa luvuissa etenee yhtä pidättyväisenä kuin kuvaamansa henkilötkin ovat. Siksipä tekstiin tuntuu jäävän vielä tilaa useampien lukukertojen löydöille. Erityisesti teoksen symbolirakenne vaikuttaa tarkoin mietityltä, kuten runoilijan proosateokselta odottaisikin.”





