Katselit maaliskuista valoa,
ajattelit läsnäoloa.
Mietit tulevaa kesää, sitä miten
me täällä jatkamme lajia
jonkun toisen naamari kasvoilla.
Piirsit seinään. Lue loppuun
Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra EKF:ssä 15.2.2014
Ensi lauantaina, 15.2. järjestetään Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaali – EKF. Jatkamme Veli-Matti Rintalan kanssa Höyrykoneen sielunelämän tutkimista. Tänä vuonna kokoonpanon nimi on Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra ja siinä on Duo Perikadonjäsenten lisäksi mukana kitarassa Juha Venäläinen.
Paikka, Tampereen Työväenmuseo Werstas ja siellä Höyrykonemuseo
Showtime klo 15.00, vapaa pääsy
Tammikuun yhdeksäskolmatta kaksituhattakolmetoista vuotta ajanlaskumme alun jälkeen
Tammikuun
yhdeksäskolmatta
kaksituhattakolmetoista vuotta
ajanlaskumme alun jälkeen
puoli tuntia ja väri on jo toinen
moottori on luonnonääni
monta moottoria kaupungin
niitä erottaa vain ihminen
minussa soi virta, hiljainen piano
ruumiin soittorasia
olen mittaamatta ollut
mittaavinani
valon muuttuvaa säveltä
tuntenut välähdyksittäin
jatkuvasti pyrkinyt kohti
noita nimeämättömiä seutuja jotka ovat
minulle hetkittäin näyttäytyneet
minun on löydettävä sinne omaa kauttani
kitiininmustat silmäni
kiiltävät ryömivät
lähemmäksi kaksi
marmorikuoriaista
poistun asennostani
ilma tihkuu tapahtumista
maa huojuu, astun askelen pääni päälle
luomet lävistävä valo kieppuu
Maailmanlyriikkaa: Tadeusz Różewicz
RUNOUTENI
ei selitä mitään
ei selvennä mitään
ei julista mitään
ei sisällä kokonaisuuksia
ei täytä toiveita
ei luo uusia pelisääntöjä
ei ota osaa leikkiin
sillä on rajattu paikkansa
joka sen on täytettävä
ellei se ole salattua puhetta
ellei se puhuttele omaperäisesti
ellei se hämmästytä
nähtävästi niin on oltava
se on kuuliainen omalle välttämättömyydelleen
omille mahdollisuuksilleen
ja rajoituksilleen
se itse häviää itselleen
se ei täytä minkään paikkaa
eikä mikään voi sitä korvata
se on avoin kaikille
vapaa kaikista salaisuuksista
sillä on monta tehtävää
joiden mittaiseksi se ei koskaan tule
Näin kirjoitti puolalainen Tadeusz Różewicz (s. 1921). Lue loppuun
Ota kivi
ota kivi
aseta kiven päälle
kivi ja ota kivi aseta
kiven päälle kivi ja ota kivi
aseta kiven päälle kivi
odota
kiven päälle lumi
lumen päälle jäljet
jälkien päälle eksyminen
eksymisen päälle pelko
pelon päälle ylpeys
ylpeyden päälle kiima
kiiman päälle häpeä
odota
häpeän päälle rajat
rajojen päälle muuri
muurin päälle vartija
vartijan päälle univormu
univormun päälle kunnia
kunnian päälle oikeutus
oikeutuksen päälle historia
odota
ota kivi
aseta kivi huolellisesti
historian päälle kivi
jonka päällä pyöveli
tekee vain työtään
runo teoksesta Häkki (2011)
Kuuntele
Tapahtuminen tapahtuu mutta joskus se on hidasta. Vuonna 2011 valmistelimme Agit-Cirkin Syvä-esitystä. Tutustuin tuon projektin myötä saksalaissyntyiseen muusikkoon Antye Greieen. Saman vuoden heinäkuussa harjoittelimme työryhmän kanssa Hailuodossa ja kirjoitin siellä esitystä varten tekstin. Antye kertoi levyprojektistaan ja pyysi minulta tuota nimenomaista tekstiä levylle. Syksyllä palasin Tampereelle ja yhtenä iltana äänitin runoni vaatekomerossani ja lähetin sen Antyelle.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin levy on ilmestynyt. Tuosta samaisesta Hailuodossa kesken treenien kirjoittamastani tekstistä, jonka myöhemmin äänitin vaatekomerossani Pirkankadulla on tullut AGF:n juuri ilmestyneen Kuuntele-levyn nimiraita. Runo löytyy myös uusimmasta kirjastani, Istu laulu. Levyä voi kuunnella Spotifyssä ja ostaa useista nettikaupoista.
Metsähallituksen sponsoroimaan kylttiin on painettu: Vihreän Kullan Kulttuuritie
Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.
1.
Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.
2.
Ostin marketista hyppynarun
minun puolestani kylmä sota voi alkaa.
3.
Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,
otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan
minkä tahansa oopperan lavasteisiin.
Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.
Toinen kielistäni oli jo sammunut,
toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.
Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.
Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.
Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.
Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.
Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.
Selitin kaiken historiaksi.
Vastasin luolamaalauksiin.
Minulla oli kielen päällä oma polku.
Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.
Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.
Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.
Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.
Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.
Teeskentelin sokeaa näkijää.
Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.
Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa
kaukana todellisuudesta,
enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,
sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,
sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.
Sorrettujen kyyditsijä
(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaltiossa, 2/2011)
Paul Polansky: Mustalaistaksi,
Savukeidas 2011, 128 s. (suom. Ville Hytönen)
Serbiassa mustalaiskylässä asuva amerikkalainen kirjailija Paul Polansky on kirjoittanut useita teoksia romanien elämästä. Hän työskenteli 2000-luvun alussa alueella vapaaehtoisena ja kyyditsi autollaan romaneja, joilla ei ollut oikeutta vapaaseen liikkumiseen, eikä myöskään autoja. Romanit nimesivät Polanskyn auton mustalaistaksiksi.
Mustalaistaksin runot antavat äänen Kosovon romaneille. NATO:n pommittamassa Kosovossa sodan suurimpia häviäjiä ja uhreja olivat romanit. Heitä vihasivat ja vainosivat yhtä lailla albaanit, serbit, kansainväliset avustusjärjestöt kuin YK. Sodan jälkeisen maailman kasvot piirtyvät kirjaan suruineen ja iloineen. Lue loppuun
Ansioni mukaan?
Jo vuosien ajan olen listannut typistävin sanamuodoin elämääni, jatkuvasti ajatellut ansioluetteloni julkisivun kiilloitusta. En tiedä missä määrin, jos ollenkaan, se on edistänyt taiteellista toimintaani, mutta niin sanotulle sielulleni se on tehnyt mittaamatonta vahinkoa. Kerta toisensa jälkeen minä alistun peliin. Hävettää katsoa peiliin ja myöntää, että olen synnynnäinen mukautuja, vaikka hyvin tiedän että pitäisi asettua vastaan. Yhtä kaikki. Aikaa ei ole, on vain maatuvan aineksen uhma. Asun ja työskentelen Tampereella.
Juha Rautio 