Katselit maaliskuista valoa,

ajattelit läsnäoloa.

Mietit tulevaa kesää, sitä miten

me täällä jatkamme lajia

jonkun toisen naamari kasvoilla.

Piirsit seinään.

Ajattelit toisten ajatuksia.

Tunsit toisten tunteita.

Kuljit toisten vaatteissa ja

kuuntelit, kyllä,

vielä ne hengittävät.

Toiset pitivät sinua toisinajattelijana,

toiset ohittivat lavasteena.

Toisten mielestä sinut oli helppo selittää

milloin milläkin

muodissa olevalla teorialla.

Toistit kartallesi piirrettyä kohtaloa,

toistit elämän viivaa.

Toistit ajatuksia, joista toisten mielestä

olisi pitänyt olla hiljaa.

Toinen sinä osasi asentonsa,

kirjasi elämänsä excel-taulukoihin,

kontemploi Gaussin käyrää, kilpailutti

sähkönsä ja hyödynsi viime hetken

vakuutustarjoukset.

Toinen sinä tunsi

toisen sinänsä,

elämänsä kulminaatiopisteen moodivaihtelut

kruunuchakran tietämillä

saunan jälkeen

lauantaina.

Se hengitti,

kyllä,

kuunteli miten ränni

tiputteli ja yski,

katsoi maaliskuista valoa,

toistamiseen

väsyneenä.