Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogimerkintä jo Carverin syntymäpäivänä 25. toukokuuta, mutta se sitten jäi. Pitkään työn alla ollut suomennosvalikoima Raymond Carverin runoja on nyt ilmestynyt (tai on ollut kai jo jonkin aikaa, hain omat tekijänkappaleeni postista vasta viime viikolla).

Teos ilmestyi nimellä Sateisten päivien jälkeen – valitut runot (Sammakko 2013) Käänsimme sitä Arto Lapin kanssa vuodesta 2010. Kirjaan on suomennettu suurin osa Carverin runotuotannosta.

Laitan tähän näytteeksi yhden kääntämäni runon kirjasta.

Raymond Carver:

MESOPOTAMIA

Herään ennen auringonnousua, jonkun muun talossa,
kuulen radion soivan keittiössä.
Sumu leijailee lasin toisella puolella, samanaikaisesti
naisen ääni selostaa uutisia, ja sitten säätiedotus.
Kuulen tuon, ja sitten lihan äänen
kun se osuu kuumaan rasvaan pannulla.
Kuuntelen vielä, puoliunessa. Aivan kuin,
eikä kuitenkaan, kun lapsena makasin sängyssä
pimeässä ja kuuntelin naisen itkua,
ja miehen ääni kohosi raivosta, tai epätoivosta,
ja radio soi aina taustalla. Sen sijaan
tänä aamuna kuulen miehen talossa
sanovan: ”Montako kesää minulla on jäljellä?
Sano minulle se.” En kuule naisen
vastaavan. Mutta mitä hän voisi vastata
tuollaiseen kysymykseen? Hetken päästä
kuulen miehen puhuvan jostakusta, jonka päättelen
poistuneen jo kauan sitten: ”Se mies saattoi sanoa,
’Oi Mesopotamia!’
ja liikuttaa yleisönsä kyyneliin.”
Nousen välittömästi sängystä ja vedän housut jalkaan.
Huone on tarpeeksi valoisa nähdäkseni
missä olen, lopultakin. Olen aikuinen mies, kuitenkin,
ja nämä ihmiset ovat ystäviäni. Heidän asiansa
eivät juuri nyt ole kunnossa. Tai sitten
heillä menee paremmin kuin koskaan,
koska he ovat aikaisin ylhäällä ja puhuvat
tällaisista merkityksellisistä asioista
kuten kuolema ja Mesopotamia. Oli miten oli,
minusta tuntuu kuin minua kiskottaisiin keittiöön.
Siellä on tänä aamuna niin paljon arvoituksellista
ja tärkeää meneillään.