Snyderin luonto

Gary Snyder, while visiting Lama Govinda with Peter Orlovsky, Joanne Kyger, & Allen Ginsberg near Kausani, India. The view is of Himalayan peaks Trisul, Nanda Devi and Panchchuli. Early Spring 1962. c. Allen Ginsberg Estate.

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaltiossa 1/2012 verkkoartikkelina)

Reilun vuoden aikana on beatkirjailija Gary Snyderia (s. 1930) suomennettu vihdoin lisää. Aikaisemmin Snyderiltä on suomeksi ollut luettavissa ainostaan valitut runot,Virtaavan veden musiikkia (Palladium Kirjat 1994, suom. J. K. Ihalainen). Syksyllä 2010 ilmestyi Tero Tähtisen suomentama esseekokoelma Erämaan opetus (Practice of the Wild) ja kesällä 2011 J. K. Ihalainen jatkoi Snyderin runojen suomentamista teoksella Loputtomat vuoret ja vedet (Mountains and Rivers Without End). Lue loppuun

Kaaoksen runoilija ja poeettinen terroristi – Hakim Bey

(Kirjoitus julkaistu aiemmin Kirjo 4/2009)

Hakim Bey: TAZ, esseekokoelma,
suomentanut Mikael Brygger, 170 sivua, Savukeidas 2009

Hakim Beyn (oikealta nimeltään Peter Lamborn Wilson, s.1945) pääteoksena pidetty TAZ  ilmestyi alun perin 1991. Savukeitaan kustantamassa suomennoksessa on nimiosion lisäksi eri lehdissä 1984-1989 ilmestyneitä lehtisiä poeettisesta terrorismista sekä tiedotteita ontologisesta anarkismista. Lue loppuun

Vierailijana AGF:n Kuuntele-levyllä

”Uusin kokonaisuuden runoista on Juha Raution itse esittämä runo ”Kuuntele”, levyn nimikappale, hänen kolmannesta runokokoelmastaan Istu laulu (2013). Se on suomalaista sanamagiaa, kokeilevaa sanapoesiaa, jossa sanojen väri ja kaiku on merkitystä tärkeämpi. Se rakennekaavana on lasten ketjuruno, ja samaan tapaan se on täynnä leikitteleviä neologismeja, juuri tässä hetkessä syntyviä sanoja. Sanojen homofonia ja onomatopoesia vahventavat runon juurevaa maagisuutta. Siinä on loitsun poetiikkaa: runoilija ryhtyy shamaaniksi tehtävänään syvimmän etsiminen. Hän on uudesti syntyvä Väinämöinen. Rautio merkitsee seppää: runoilija on myös sanaseppo, äänteiden takoja jatkaen Kalevalan Ilmarisen sammontaontaa. Mukana ovat linnut, vedet ja koko luonto.”

 – Kari Sallamaa, AGF:n Kuuntele -levyn esipuheessa

”The newest one of the poems is Juha Rautio’s “Kuuntele” (Listen) from his third collection of poems Istu laulu (Sit down song, 2013), read by the poet himself. It is also the title piece of the CD. It is Finnish word magic, experimental poetics, where the timbre and colour of words is more important than their meaning. Its structure follows a known Finnish children’s chain poem, and in the same way it is full of neologisms, words being born just now at the moment. Homophony and trifling onomatopoeia of the words strengthen the penetrating magic of the poem. Poetics of magic chant is to be found: the poet grasps the shape of a shaman, whose task is to seek the most important and deep. He is a reborn Väinämöinen. Rautio means blacksmith: the poet is also a wordsmith, who hammers sounds continuing the creating act of Sampo by Kalevala’s smith Ilmarinen. Present in this birth-giving are birds, waters and all of nature.”

– Kari Sallamaa, in the booklet of AGF’s Kuuntele CD (2013)

Heitä, sekoita, vapaudu – Alberto Pimenta

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kirjo-lehdessä 1/2010)

Alberto Pimenta, Kivenheittopeli,
suomentanut Rita Dahl, 93 s, Palladium Kirjat 2009

Portugalilaisen Alberto Pimentan (s.1937) Kivenheittopeli on valikoima runoilijan seitsemänkymmentäluvun tuotannosta. Se sisältää kaikin puolin kuritonta runoutta. Pimentan poetiikkaan kuuluvat toisto, syklimäisyys, variointi, absurdius sekä virallisen kielen ja kielenkäyttötapojen parodiointi. Lue loppuun

Aika mustaa hopean – Bruno K. Öijer

(Kirjoitus julkaistu alunperin Kirjo-lehdessä 3/2010)Hopeanmustaa

Bruno K. Öijer, Hopeanmustaa,
Suom. Markku Into, Sammakko 2010, 96 s.

Viitisen vuotta sitten törmäsin Bruno K. Öijerin (s.1951) Valittuihin runoihin. Siitä lähtien kirja  on kulunut luvussa, kiertänyt ja palannut.

Sammakko on julkaissut lisää Öijeriä. Markku Inton suomentama Hopeanmustaa ilmestyi ruotsiksi 2008 nimellä Svart som silver. Kyseessä on Öijerin toinen 2000-luvulla julkaistu runokokoelma. Tyyliltään Hopeanmustaa on lähellä Öijerin Trilogiaa, joka koostuu reilun kymmenen vuoden aikana julkastuista kokoelmista Medan giftet verkar (1990), Det förlorade ordet (1995) ja Dimman av altt (2001).

Edelleen Öijer manifestoi yksinkertaisen, konstailemattoman kielen ja sanaston puolesta. Runoissa esiintyvät talot, linnat, kahvilat, kuilut, viini, ruoho, sade, puut, pilvet ja neonvalot. Öijerin runo rakentuu rytmistä, tunteesta ja jännitteestä. Ja asenteesta. Lue loppuun

Partaalla

Harjoittelin tulevaa laulukeikkaani varten ja löysin kovalevyltäni tällaisen. Muistin kyllä että sävelsin joskus aikoinani Uuno Kailaan Partaalla-runon lauluksi. Tässä on siitä äänitys, joka on päivätty 23.12.2008.

Raymond Carver-suomennos ilmestynyt

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogimerkintä jo Carverin syntymäpäivänä 25. toukokuuta, mutta se sitten jäi. Pitkään työn alla ollut suomennosvalikoima Raymond Carverin runoja on nyt ilmestynyt (tai on ollut kai jo jonkin aikaa, hain omat tekijänkappaleeni postista vasta viime viikolla).

Teos ilmestyi nimellä Sateisten päivien jälkeen – valitut runot (Sammakko 2013) Käänsimme sitä Arto Lapin kanssa vuodesta 2010. Kirjaan on suomennettu suurin osa Carverin runotuotannosta.

Laitan tähän näytteeksi yhden kääntämäni runon kirjasta.

Raymond Carver:

MESOPOTAMIA

Herään ennen auringonnousua, jonkun muun talossa,
kuulen radion soivan keittiössä.
Sumu leijailee lasin toisella puolella, samanaikaisesti
naisen ääni selostaa uutisia, ja sitten säätiedotus.
Kuulen tuon, ja sitten lihan äänen
kun se osuu kuumaan rasvaan pannulla.
Kuuntelen vielä, puoliunessa. Aivan kuin,
eikä kuitenkaan, kun lapsena makasin sängyssä
pimeässä ja kuuntelin naisen itkua,
ja miehen ääni kohosi raivosta, tai epätoivosta,
ja radio soi aina taustalla. Sen sijaan
tänä aamuna kuulen miehen talossa
sanovan: ”Montako kesää minulla on jäljellä?
Sano minulle se.” En kuule naisen
vastaavan. Mutta mitä hän voisi vastata
tuollaiseen kysymykseen? Hetken päästä
kuulen miehen puhuvan jostakusta, jonka päättelen
poistuneen jo kauan sitten: ”Se mies saattoi sanoa,
’Oi Mesopotamia!’
ja liikuttaa yleisönsä kyyneliin.”
Nousen välittömästi sängystä ja vedän housut jalkaan.
Huone on tarpeeksi valoisa nähdäkseni
missä olen, lopultakin. Olen aikuinen mies, kuitenkin,
ja nämä ihmiset ovat ystäviäni. Heidän asiansa
eivät juuri nyt ole kunnossa. Tai sitten
heillä menee paremmin kuin koskaan,
koska he ovat aikaisin ylhäällä ja puhuvat
tällaisista merkityksellisistä asioista
kuten kuolema ja Mesopotamia. Oli miten oli,
minusta tuntuu kuin minua kiskottaisiin keittiöön.
Siellä on tänä aamuna niin paljon arvoituksellista
ja tärkeää meneillään.

Maanantai 15. lokakuuta 2012

Lihaksisto värähdellen.

Hermosto yliviritettynä.

Katkeamispisteeseen

kiristetty terävä katse.

 

Partaa ajaessasi

peilikuvasi antaa ymmärtää

tuntevansa sinut paremmin

kuin sinä itsesi.

 

Pikkupojan silmät

peilissä ilkkuvat hämmennystäsi,

ja kummallinen tietoisuus leviää

 

kuin vuosirenkaat

lapsen leikkiin haastavien

silmien ympärillä.