Menneitä, osa 4: 2011

Vuoden 2011 tärkein juttu oli varmasti toisen runokokoelmani julkaisu. Olin aloittanut kirjoittamaan uutta käsikirjoitusta välittömästi esikoisteokseni jälkeen, joten sain toisen kokoelmani valmiiksi puolessatoista vuodessa. Häkki julkaistiin 11. helmikuuta Runokauppa Kattilan synttäreillä. Siinä missä esikoista tyypillisesti hiotaan liiallisuuksiinkin asti, pyrin toisessa kokoelmassani rennompaan ilmaisuun. Kirjan esitetyin runo lienee Manifesti, jonka olin kirjoittanut jo pari vuotta aikaisemmin junamatkalla Pieksämäeltä Joensuuhun. Olen varmasti vuosien varrella vetänyt sen satoja kertoja erilaisille yleisöille.

Vuoden ensimmäinen esiintymiseni oli Galleria-rajatilassa, jossa Aleksi Martikaisella oli näyttelyn avajaiset. Tuosta näyttelystä bongasin Häkin kansikuvan. Aleksin grafiikkaa oli myös kahden seuraavan runokokoelmani kuvituksena.

Helmikuussa esiinnyimme Samuli Männistön kanssa Runokaupan synttäriklubilla, jossa myös Häkki julkaistiin. Julkkareissani esiintyi myös Joose Keskitalo. Seuraava dialogi on jäänyt mieleen.

JOOSE: Seuraava biisi kertoo kärpäsistä.

KIRSI KUNNAS: Mistä?

JOOSE: Kärpäsistä.

KK: Ai kun kiva.

Seuraavana päivänä Männistö-Rautio esiintyi osana Elävän kirjallisuuden festivaalin ohjelmistoa. Werstaan Höyrykonemuseossa nähtiin kenties ensimmäinen versio monitaiteellisesta teoksesta nimeltä Manifesti, joka sai ensi-iltansa vasta 2014 ja jota esitämme edelleen aika ajoin.

Välittömästi Tampereen superviikonlopun jälkeen minulla oli maanantaina neljä keikkaa, missäpä muualla kuin Kittilässä. Yritin perua niitä, mutta eihän se enää siinä vaiheessa onnistunut. Maanantaiaamuna olin niinkin erikoisessa paikassa keikalla kuin Kittilän kunnantalolla. Työparinani oli Samulin veli jonglööri Sakari Männistö. Loppuviikon harjoittelimme tulevaa nykysirkusteostamme Rovaniemellä, josta jatkoin torstaiksi yöjunalla Helsinkiin keikalle. Harri Hertell oli kutsunut minut esiintymään Cafe Mascotiin Poetry Jam -klubille. Vedin runokeikan taustanauhan kera täydelle baarille ja tapasin ensimmäistä kertaa monia helsinkiläisiä runoilijoita.

Poetry Jam 2011 (kuva Sara Vallinoja)

Olin tuskin koskaan kotona, joten ajattelin että voisin säästää vuokramenoissa irtisanomalla kämppäni. Siirsin kirjani välivarastoon ja pääsinkin heti maaliskuuksi kirjoittamaan Villa Sarkiaan Sysmään. Kirjoitin jo uusia runoja seuraavaan kokoelmaani, jonka työnimenä taisi tuohon aikaan olla ”Puheen museo”. Se päätyi lopulta kolmanteen runoteokseeni vain yhden osaston nimeksi.

Huhtikuun merkkipaaluna oli Duo Perikadon ensimmäinen keikka Porissa. Samalla klubilla joku Fonalin bändi, olikohan Kiila. Veli-Matti Rintalan kanssa olin soittanut jo 2000-luvun alusta ja Vellu oli mukana M.I.S.S.säkin alkuaikoina. Olimme aloittaneet uudestaan soittamaan vuoden vaihteessa ja kun minua pyydettiin Poriin, pyysin Vellua mukaan. Matkalla Poriin keksimme tarpeeksi hölmön nimen bändille.

Toukokuu meni Tartossa ja Prahassa. Kesäkuun alussa järjestettiin toista kertaa monitaiteinen Hiljaisuus-festivaali, jonne saavuin suoraan reissusta. Muistan heränneeni yöllä ja epähuomiossa hortoilleeni makuuvaunusta vessaan ilman avainta. Seisoin siinä junan käytävällä kalsareissani ja tiedustelin turisteilta: ”Excuse me, where am I?”

”Tää taitaa olla Oulainen.”

”Oh. Ai mä oon Suomessa.”

Hiljaisuudessa esiinnyin tuona vuonna kahdesti. Teimme demon ”Takaraivo” äänitaiteilija Jaap Kleveringin kanssa sekä soitin soolokeikan, jossa luin runoja ja esitin laulujani.

Vuosirenkaiden kerääntyminen alkoi näkyä, en ollut enää alle kolmekymppinen nuori runoilija, vaan ajoittain tunsin itseni väsyneeksi vanhaksi mieheksi. Aloin olla ns. aika tsipissä. En ollut vielä oppinut vapaalle taiteilijalle hyödyllistä oivallusta siitä, miten itselle pitää asettaa työajat ja rajat. Kirjoitin usein yötä myöten ja aina kun olin kotona. Jos en ollut jonkun projektin kimpussa, oli huono omatunto. Keikkareissut olivat myös usein kuluttavia ja monella tapaa minimiresursseilla tehtyjä.

Asunto-ongelmani kuitenkin ratkesi, hetkeksi. Onnekseni olin saanut Kansan sivistysrahastolta Ruusintorpan residenssin koko kesäksi. Kesä Savonrannalla, syrjässä kaikesta tapahtumista ei tuntunut yhtään hassumalta siihen väliin. Päätin ottaa kesän iisisti ja kirjoittaa rauhassa vain sen verran kuin tuntuu hyvältä. Ehkä jopa pitää ns. lomaa, vaikka tämän ääneen sanominen tuntuikin vitsiltä. Palaisin syksyllä Tampereelle niin myöhään kuin mahdollista.

Joitain keikkoja ja harjoituksia kesäksi kuitenkin oli jo sovittu. Heinäkuussa olimme Marjo Selinin, Sakari Männistön ja Riikka Vuorenmaan kanssa harjoittelemassa Hailuodossa seuraavana vuonna ensi-iltansa saavaa Syvä-nimistä teosta. Hailuodossa asuivat työryhmän muusikot Sasu Ripatti ja Antye Greie. Treenasimme koulun jumppasalissa viikon verran. Noista harjoituksista syntyi ainakin runo Kuuntele, jota olen myös esittänyt suhteellisen usein.

Heinäkuussa esiinnyin Savonrannalla kolmesti. Agit-Cirkin Periferia-projekti teki vuoden ainoan esiintymisensä Myllykartanossa, kylän omassa baarissa. Olimme esiintyneet paikassa jo 2007 Saimaan runokiertueella. Lisäksi olin kunnan kirjailijavieraana sekä esiinnyin Henri Raution saksofonin säestämänä Savonranta-päivillä.

Elokuun keikkoja oli Helsingissä Glorian yö osana Runokuuta. Seuraavana päivänä meillä oli Manifesti-esiintyminen Samuli Männistön kanssa Hämeenlinnassa. Samalla klubilla esiintyivät meitä ennen ainakin Helena Sinervo ja Risto Oikarinen. Siitä seuraavana päivänä läksimme vielä viimeisen kerran purjehtimaan tarkoituksenamme pilotoida Näsijärvelle purjeveneellä tehtävää runokiertuetta. Tämä hanke ei kuitenkaan enää ottanut tuulta purjeisiinsa. Jotain jälkiä jäi kuitenkin reissun blogiin:

28.8.2011

”Harvassa on veneilijöitä liikkeellä”, sanon katsellessani ympärilleni.

”Harvemmat lähtee vesille ukkospuuskaan”, Laurikainen sanoo.

”Sitäkö se on, onpa huono asenne!”

Ihmettelen räyhäkkää tuulta. Peräsimestä joutuu pitelemään kaksin käsin; vene seilaa puolelta toiselle. Männistö ja Laurikainen tulevat kannelle naureskelemaan ja kuvaamaan videokameralla epätoivoista taisteluani pinnan kanssa. Tampere alkaa jo jäädä taakse.

Yhtäkkiä vene kallistuu, imaisee vettä partaan yli. Peräsimestä häviää tatsi. Videokuvaus valitettavasti keskeytyy, mutta hymy pysyy. 52 neliötä nostettuja purjeita alkavat käyttäytyä hallitsemattomasti. Rantakalliot lähestyvät. Laurikainen kelaa alas spinaakkeria ja komentaa Männistöä spinnupuomia irroittamaan. Purjeet vääntävät venettä yhä enemmän kallelleen. Männistö roikkuu kaksin käsin mastosta, molemmat jalat irti kannesta ja yrittää saada spinnupuomia irrotetuksi . Minä väännän peräsintä turhaan. Rantakalliot lähestyvät.

Kuusi metriä ennen rantaa saamme ison purjeen ja spinnun alas ja veneen hallintaan. Aikaa ei olisi ollut kovin montaa sekuntia.On sunnuntai, 28.8. Nostimme purjeet iltapäivällä joskus kahden-kolmen aikaan Tampereen Santalahdelta. Veneenä toimii viidellä Saimaan runokiertueellakin kulkuvälineenä toiminut h-vene, s/y Mariza, kapteeninaan Samuli Laurikainen. Veneessä tätä kokonaistaideteosta ovat toteuttamassa itseni lisäksi jonglööri Samuli Männistö. Suuntana on historiallinen runoilijatie kohti Virtoja ja takaisin. Aikaisemmin viitenä vuotena Saimaalla tehty ihmiskoe, Saimaan runokiertue, hakee nyt uusia tuulia ja uusia vaaratilanteita  Näsijärven matalikoilta.

”Sitä jos eläis 60-vuotiaaksi niin olisi vielä 30 vuotta runokiertueita edessä”, Laurikainen sanoo.

”Melko vapauttava ajatus.”

Istun sisällä kajuutassa ja kelailen että todennäköisesti veneen varustelutasossa ei olisi seuraavassa kolmessakymmenessä vuodessakaan tapahtunut kehitystä. Katto vuotaa edelleen aina kun sataa, kuten se vuosi jo yli viisi vuotta sitten, kun olin ensimmäisiä kertoja mukana Samulin kanssa vesillä. Mitään lämmitintä veneessä ei ole, sen enempää kuin kompassia, valoja, sähköä, vessaa jne. Kattiloita ja astioitakin on vuosi vuodelta vähemmän.

Mutta vaikka sade ei ihan täysin korvaakaan peseytymismahdollisuuksien puutumista, niin onhan se vaihtelua.

Tulemme sähkölinjan alle.

”Annahan Juha kiikarit sieltä kajuutasta, pitää vähän kattoo mitä tossa kyltissä lukee. Olikohan tää sittenkään oikee reitti. Hei, Samuli, siihen mastoon ei välttämättä kannata nyt nojata, sieltä kun tulee 12 000 volttia alas niin…”

Jotain lopun ajan tuntuahan noissa tuon aikaisissa mietteissä on aistittavissa. Kiertueita ei tullut enempää.

Syyskuussa olin Tampereen keskustorille perustetun Tulevaisuus-kylän paneelikeskustelussa yhdessä Tero Tähtisen ja turkulaisen tulevaisuudentutkijan (nimi unohtunut) kanssa. Aiheena oli onnellisuuden ja onnettomuuden rajapinnoilla. Kuinka sopivaa. Seuraavana päivänä esitimme Pispalan runotulilla Samulin kanssa vielä ulkoilmaversion Manifestista. Sitten palasin vielä Savonrannalle, jossa olin sopinut saavani asua lokakuun alkuun, minullahan ei ollut omaa kämppää. Kävin vielä tekemässä keikat Ruusintorpalta käsin Jyväskylässä Riikka Palanderin järjestämillä Kuulutusjuhlilla ja Turussa kirjamessuilla. Vähän ennen Turun kirjamessuja sain iloisen uutisen. Minulle oli myönnetty hakemani kirjailija-asunto Tampereelta. Saisin asua siinä seuraavat kolme vuotta.

Turun kirjamessuviikonlopun aikana kuvasimme Toni Vuoren kanssa runovideon NVL:n runovideokilpailua varten. Siitä tuli tällainen:

Lokakuussa Tero Tähtinen järjesti Näsilinnankadun Kulttuurikahvila Herttaan Nousevien äänien runoillan. Six Galleryn henkeä tavoitellen Tähtisen lisäksi runojaan esittivät muistaakseni ainakin Vesa Etelämäki ja Juho Hakkarainen. Minä soitin muutaman biisin illan keskellä. Olin edellisenä iltana saanut muutetua Pyynikin kirjailijakotiin, joten keikan jälkeen saatoin mennä kotiin.

Uudessa asunnossani oli myös vaatekomero, jossa saatoin äänittää runon AGF:n tulevalle levylle. Se ilmestyi vasta pari vuotta myöhemmin, mutta tämä vierailuraitani on äänitetty Pyynikin kirjailijakodin vaatekomerossa:

Marraskuussa matkustin jälleen Rovaniemelle. Kukapa voisi vastustaa pohjoisen keikkoja parhaaseen kaamosaikaan? Itkua tuli usein väännettyä yöjunaan kamoja kantaessa. Yhdellä kertaa taisin Tero Tähtiselle profetoida, että jaksan tällaista elämää  vain muutaman vuoden, sitten pitää miettiä jotain muuta. Rovaniemellä esiinnyin Marjo Ylikorvan ja Miika Nuutisen kanssa Jokivalkeat-tulitapahtumassa. Tein teokseen musiikit ja luin runoja. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt tapahtuman äänimies, joka teki työnsä omalla tavallaan. Ristin hänet äänimieheksi helvetistä. Siirrettävää ääniautoa mies ei suostunut siirtämään, kun hän oli jo ehtinyt sen parkkeerata. Auto oli tosin sata metriä väärässä paikassa tapahtuman kannalta ja yleisön takana. Mikrofoneja hänellä oli mukana tasan yksi, langattomalla lähettimellä varustettu headset. No, mikitin sillä vuoroin kanteletta ja vuoroin käytin sitä puhemikkinä. Hyvin sujui lapaset kädessä pimeässä.

Jatkoimme Syvä-teoksen harjoituksia ja esitimme demon siitä Vitus-festivaaleilla. Festareiden toisena päivänä, lauantaina 12.11. teimme Samuli Männistön kanssa Manifestin Cafe Kauppayhtiössä. Maanantaina läksimme jonglöörirunoilija Miika Nuutisen kanssa ajamaan kohti Kittilää, jonne oli sovittu kirjastoautokiertue. Kiersimme kirjastoauton mukana kolme päivää, runoja, musiikkia ja sirkusta yhdisteleviä keikkoja oli joka pysäkillä, yhteensä noin neljäkymmentä. Emme tavoittaneet suuria yleisöjä, mutta hauskaa oli ja toistot loivat rutiinia.

Joulukuussa esiinnyimme Duo Perikadon kanssa esoteerisen Tiedostamo-kirjakaupan avajaisissa Helsingissä. Ja näihin tunnelmiin päättyi tapahtumien vuosi, mutta kuliseissa käymistila jatkoi käymistään.

Vuoden esiintymiset

7.1.2011 TAMPERE Galleria-rajatila, Juha Raution lauluja

11.2.2011 TAMPERE, Runokauppa Kattilan synttäri-klubi, Juha Rautio & Samuli Männistö

12.2.2011 TAMPERE. Elävän kirjallisuuden festivaali, Manifesti (Juha Rautio & Samuli Männistö)

14.2.2011 KITTILÄ Kittilä-kiertue, (kunnantalo, lukio, vanhainkoti, kirjasto) duona jonglööri Sakari Männistön kanssa.

18.2.2011 HELSINKI. Cafe Mascot, Poetry Jam-klubi, runoperformanssi

21.3.2011 SYSMÄ Sysmän kirjasto, Maailman runouden päivä, Villa Sarkian runoilijat

9.4.2011 PORI Runokulma-klubi, KulttuuriravintolaKulttuuriKulma, Juha Raution Duo Perikato

9.6.2011 KITTILÄ Hiljaisuus-festivaali, Takaraivo (Juha Rautio & Jaap Klevering)

10.6.2011  KITTILÄ. Hiljaisuus-festivaali, Juha Rautio: Lauluja ja runoja

19.7.2011 SAVONRANTA. Ravintola Myllykartano, Agit-Cirk Periferia-projekti

26.7.2011 SAVONRANTA Sampola, kirjailijavieraana

30.7.2011 SAVONRANTA. Savonranta-päivät, Juha Rautio & Henri Rautio, runoutta ja saksofonia

26.8.2011 HELSINKI Runokuu-festivaali: Glorian yö

27.8.2011 HÄMEENLINNA Kirjan aika, Manifesti (Juha Rautio & Samuli Männistö)

28.8.-2.9.2011 TAMPERE-VIRRAT. Runoilijan tie – neitsytmatka Tampereelta kohti Virtoja, totaalitaideteos

2.9.2011 TAMPERE Keskustori, Tulevaisuuskylä. “Onnellisuuden ja onnettomuuden rajapinnoilla”  -paneelikeskustelu

3.9.2011 TAMPERE Pispalan runotulet, Manifesti (Juha Rautio & Samuli Männistö)

10.9.2011 JYVÄSKYLÄ Kirjailijatalo, Kuulutusjuhla

1.10.2011 TURKU Turun kirjamessut, Runohuone klo 13

15.10.2011 TAMPERE Kulttuurikahvila Hertta Kuutosgalleria esittää! Nousevien runoäänien ilta, Juha Raution lauluja

5.11.2011 ROVANIEMI. Jokivalkeat-tulitapahtuma Agit-Cirk, (Juha Rautio, Miika Nuutinen, Marjo Ylikorva)

11.11.2011 ROVANIEMI Vitus-festivaalit Agit-Cirk: Syvä -demo (Sakari Männistö/Juha Rautio/Marjo Selin)

12.11.2011ROVANIEMI Vitus-festivaalit, Cafe Kauppayhtiö Manifesti

14-16.11.2011 KITTILÄ. Kirjastoautokiertue Juha Rautio & Miika Nuutinen

3.12.2011 HELSINKI Tiedostamo-kirjakauppa Juha Raution Duo Perikato

---

Lue seuraava osa täältä

ja edellinen täältä