Menneitä, osa 3: 2010

Kirjoittajana tarvitsen tietysti myös sellaisia kausia jolloin keikkoja ei ole, vaikka enhän minä sitä vielä tuolloin osannut niin ajatella. Ehkä näin jälkeenpäin hyvä, ettei yhden kokoelman julkaisseelle runoilijalle ollut vielä hirveästi kysyntää. Olisin varmasti ottanut kalenterin täyteen keikkoja, jos sellaisia olisi ollut.

Jostain syystä minulla on harvoin keikkoja tammikuussa. Vuosi 2010:kin alkoi esiintymisien osalta vasta helmikuussa Runokaupan syntymäpäiväklubilla ja seuraavana päivänä Elävän kirjallisuuden festivaaleilla. 

Esikoisteoksestani oli tullut vasta yksi kritiikki paikallisessa Aamulehdessä. Niina Hakala kirjoitti siitä myönteiseen sävyyn ja ystävällisesti suositteli kokoelmaa kirjahyllyyn hankittavaksi. Teoksesta kirjoittivat kevään aikana myös Lumooja, Kirjo sekä Nuori Voima. Tyypillisesti esikoisteos saa enemmän huomiota, yksikään myöhemmistä kokoelmistani ei ole saanut näin montaa kritiikkiä.

Maaliskussa starttasimme Pohjoisen runokiertueemme, joka oli saanut nimekseen Periferia-projekti. Lapin maakuntarahasto myönsi meille pienen apurahan, jonka turvin saimme kiertueen käyntiin. Lämmittelimme esitystä Savonlinnassa kuvataiteilija Ville Löppösen yksityisbileissä ja 18.3. suuntasimme Rovaniemeltä kohti Utsjokea.

Esiintymisiä oli Ivalossa, Utsjoella, Kaamasessa ja Rovaniemellä. Reissu oli innostava mutta raskas. Kiertueen taustalla oli sama ajatus kuin Saimaan runokiertueilla. Koimme, että yliopistokaupungeissa ja jo valmiiksi taidemyönteisissä tiloissa oli jotenkin liian helppoa, joten halusimme kiusata itseämme, koetella miten pitkälle jutun voi viedä. Itseäni kiinnosti myös, missä määrin tämä Suomi on yhtä ja samaa kulttuurialuetta.

– Mulla on ehkä yksi tärkein motiivi sellainen itsensä kiusaaminen. On helppo tehdä juttuja jossain Helsingin galleriassa. Ei siellä kukaan sano mitään puoleen eikä toiseen. Jos saan esityksen toimimaan pienen kylän baarissa, niin se kehittää minua esiintyjänä ja taiteilijana paljon enemmän, sanoo Juha Rautio. (YLE Lappi 16.3.2010 haastattelu)

Miten poikkitaiteelliseen runoja, sirkusta ja omaehtoista folkkia yhdistelevään kohellukseen reagoitiin lappilaisten pikkukylien baareissa? No, pääasiassa siihen suhtauduttiin hyvin, mutta ei ne keikat tosiaan olleet samanlaisia. Esimerkiksi Kaamasen kiertueella koko yleisö lähti kesken biisin tupakalle. Jäimme keskenämme lavalle pohtimaan jatkammeko suoritustaidettamme omaksi iloksi vai odotammeko, että yleisö saa tupakkataukonsa pidettyä.

Hauskoja keskusteluja ja kohtaamisia tien päällä riitti joka päivälle. Näin kirjoitin blogiin 20.3.2010:

Yleisö vaati, että kävisimme kättelemässä kaikki. Palaute kauttaaltaan positiivista ja innostunutta, mutta myös välitöntä ja ohjaavaa. Eräs katsojista ehdotti, jopa vannotti meitä, että lähtisimme tänään vielä Karigasniemelle keikalle. Mutta pieniä muutoksia settiin pitäisi tehdä: ”Ne norjalaiset on helevetin aggressiivisia, noita biisejä ne ei voi sietää, ne kaikki pois ja pelkkää jongleerausta tilalle. Sinne meette ehottomasti, eikö oo sovittu näin!” Karigasniemellä olisi moottorikelkkojen kiihdytysajot ja kuulemma kahdeksankymmentä prosenttia yleisöstä raivoavia norjalaisia. Ehdotus oli kyllä houkutteleva, lähes mahdoton kieltäytyä, mutta saa nyt nähdä.

Kiertueesta voi lukea lisää blogista. Mukana olivat Joonas Martikainen (valokuvaus, perkussiot), Sakari Männistö (jongleeraus), Miika Nuutinen (jongleeraus, runot) ja minä (musiikki ja runot).

Maaliskuun kiertueelta oli kiire etelään, sillä minulla oli keikka Tampereella seuraavana päivänä. Läksimme Nuutisen pakettiautolla ajamaan etelään heti kun pääsimme Rovaniemeltä. Ajatuksena oli päästä mahdollisimman pitkälle, hyydyimme jo jossain Oulun korkeudella ja Miika lupasi maksaa hotellin. Kempeleestä löytyi matkustajakoti joka oli hyvin erityinen kokemus. Myöhemmin kuulin että kirjalija Jarmo Stoor on pitänyt mestaa aikaisemmin ja kirjoittanut siitä romaanin Motelli.

Keväällä keskityin seuraavan runoteokseni kirjoittamiseen. Huhtikuussa olin mukana Mark Mallonin järjestämällä Särö-lehden klubilla Kotkassa. Sinne lähti bussilastillinen runoilijoita Helsingistä Porvoon ja Loviisan kautta. Näissä Bar Albertin Särö-illoissa olin vielä toisenkin kerran mukana. 

Kesäkuussa olin mukana Runokaupunki-tapahtumassa Tampereella. Se järjestettiin Annikin kanssa samalla viikolla ja tapahtuma levittäytyi ympäri Tamperetta. Esiintymisiä oli niin baareissa, puistoissa kuin busseissakin. Erityisesti on mieleen jäänyt Hämeenpuiston sunnuntaikeikka, jossa esiinnyin Veli-Matti Rintalan kanssa. Ensimmäisen biisin aikana tuuli heitti nurin juomani, jonka olin asettanut PA-tiskin päälle/viereen. Koko äänentoisto pimeni. Yleisön joukosta löytyi kuitenkin apu, Kitarakuun Seppo haki jostain vahvistimen jonka läpi loppu tapahtuma vedettiin. Itse vedin oman settini loppuun ilman äänentoistoa. Yleisössä oli edellisenä iltana Annikilla esiintynyt magnificent John Giorno, joka amerikkalaisen kohteliaaseen tapaan kehui, että hoidin tilanteen tyylikkäästi.

 

 

 

Runokaupungista läksin suoraan Kittilään ensimmäistä kertaa järjestettävään Hiljaisuus-festivaaliin.  Festivaali sijottui pieneen lappilaiseen Kaukosen kylään. Ensimmäisenä vuonna paikalliset suhtautuivat siihen ymmärrettävän epäluuloisesti. Jostain etelästä tulevat tänne taidefestivalia tekemään. Vuosittaiseksi vakiintunut tapahtuma on saanut kyläläisetkin katsomaan esityksiä jo täysin toisella tavalla.

Hiljaisuudesta jatkoin Savonlinnaan valmistautumaan viidettä kertaa Saimaan runokiertueelle, joka starttasi poikkeuksellisesti jo kesäkuussa. Vuoden 2010 kiertue olikin historiallisen pitkä 14 vuorokautta ja venekuntamme seilasi pitkin eteläisen Saimaan jo toissavuodelta tuttuja vesiä. Kiertue jäi myös toistaiseksi viimeiseksi, vaikka sitä ei vielä silloin päätetty. Esiintymisiä oli mm. Savonlinnassa, Puumalassa, Anttolassa, Partakoskella, Imatralla, Lappeenrannassa sekä Ristiinassa. Mukana kiertueella esiintyivät itseni lisäksi Miika Nuutinen, Samuli Laurikainen ja Samuli Männistö. Parilla viimeisellä keikalla vieraili myös Joose Keskitalo. Tästäkin vaiheesta elämää voisi kirjoittaa pitkästi, ehkä vielä jonain päivänä sen teen. Lainaan tähän vielä pätkän esseestä ”Aavebensaa ja foliohattuja”. (löytyy teoksesta Lavaruno-opas, Savukeidas 2017)

Siinä missä muusikot perustavat pikkutunneilla bändejä, hyppäävät runoilijat
sirkuslaisten kelkkaan – tai tässä tapauksessa päinvastoin. En muista enää missä kohtasin ensimmäisen kerran runoilija-jonglööri Miika Nuutisen ja jonglööri Sakari Männistön, mutta muistan yöttömän yön vuodelta 2008, jolloin pyysin heitä mukaan Saimaan kiertueellemme. Olin nähnyt Miikan ja Sakarin tekemiä yhteisiä lavarunoutta, jongleerausta ja musiikkia yhdistäviä runosirkuskeikkoja ja ajattelin välittömästi, että tällainen hämmentäisi yleisöä myös Saimaalla (ikään kuin pelkkä runous ei siihen riittäisi). Tuona kesänä aikataulut eivät vielä natsanneet, mutta kesällä 2009 ja 2010 kelluva runosirkuksemme tarjoili runouden ja musiikin lisäksi myös huippuluokan runosirkusta yleisölle, joka ei tiennyt vielä haluavansa juuri sitä.
Laboratorio-olosuhteissa tuli myös todistettua, että jonglöörit ja runoilijat täydensivät niin hyvillä kuin huonoilla puolilla toisiaan. Siihen on syynsä miksi kumpikaan ei keiku lapsuuden toiveammattien kärkisijoilla.

Näin jälkeenpäin ihmeelliseltä tuntuu, että kiertueemme medianäkyvyys oli lähes
olematon, vaikka lähetimme tiedotteita Yleä ja STT:tä myöten. Luulisi että tällainen
tuulivoimalla pyörivä jokavuotinen kiertuetoiminta sytyttäisi trendejä haistelevia
kulttuuritoimittajia, mutta ehkä suomalaiseen kulttuurijournalismiin mahtuu vain ne
muutamat tutut kesäfestarit.

Pari paikallislehteä sentään noteerasi. Toimittaja Mikko Kääriäinen kirjoitti vuoden
2010 kiertueesta Länsi-Savossa ja Itä-Savossa ilmestyneessä jutussaan seuraavasti:

”Mikä on reilut kahdeksan metriä pitkä, lyyrinen ja ekologinen kulkuneuvo? Länsi-
Savon toimittaja otti selvää.

Purjevene Mariza halkoo ylväästi Saimaan aaltoja. Välillä tyrskyt liu’uttavat
shakkipelin nappulat syliin, välillä tyyneys veltostuttaa matkalaisten purjeet. Välillä
miehistö pysähtyy kalliokiipeilemään, välillä suorittamaan ihmiskokeita tulevaa Ei näin -purjehdusopasta varten. Kaiken keskeltä yhteiseksi teemaksi nousee taide. Lyhyesti kuvailtuna runoutta, musiikkia ja sirkusta yhdistelevä Saimaan Runokiertue on taidekasvatusta, joka pyrkii tarjoamaan yleisölleen elämyksiä ympäri Saimaata. Ja tietysti kasvattamaan itse esiintyjiä, jotka ovat kaikki syntyneet Saimaan rannalla.”

”True sailing is dead”, kirjoitti Jim Morrison. Näin itsekin ajattelin, kunnes olin
pakotettu tutustumaan kiertueidemme kulkuneuvoon. Aivan kuten runouden kohdalla,
suhtauduin siihen alkuun erittäin epäluuloisesti, mutta pian innostuin. Parina vuotena
meillä ei ollut moottoria mukana ollenkaan ja ne harvat sovitut keikatkin joutui välillä
perumaan tai siirtämään, kun yksinkertaisesti ei vain tuullut tarpeeksi. Silloinkin, kun
moottori oli mukana, sitä käytettiin äärimmäisen harvoin ja ainoastaan hätätilanteessa.
Ensimmäistä kertaa 2010 kiertueella mukana ollut jonglööri Samuli Männistö
muistelee olleensa tosi pettynyt, kun jouduimme turvautumaan ensimmäistä kertaa
moottoriin. ”Hetki oli outo, kun moottori käynnistyi ja purjeet otettiin alas. Tunnelma
muuttui”, kuvailee Männistö.

 

 

 

Kiertueen jälkeen istuin Tampereellä Lähteenkadun vuokrakämpässäni ja hioin seuraavaa runoteostani, jonka oli määrä ilmestyä helmikuussa 2011. Heinäkuun lopulla oli seuraavat esiintymiset Joensuussa, missä järjestettiin yksi maailman suurimmista sirkustapahtumista, European Juggling Convention. Meillä oli Agit-Cirkin klubi-ilta isossa teltassa 27.7.2010. Esiinnyimme Periferia-projektin kanssa, mukana oli myös Saimaan kiertueen vierailija Joose Keskitalo.

Seuraavana aamuna meidät hälyytettiin paikkaamaan jotain perunutta esiintyjää torilavalle. Koska meillä olisi pitänyt olla vapaapäivä, niin olimme tietenkin viettäneet iltaa estotta. Rymyäminen aamuun asti ei varsinaisesti helpottanut aamukeikkaa toriyleisön edessä, mutta keikka vedettiin. Sama toistui seuraavana päivänä, aamukuudelta nukkumaan ja ysiltä tullaan herättelemään, että taas on torilavalla tullut peruuntuminen. No, me hoidetaan vielä tämäkin, mutta päätin että kolmatta kertaa minua ei tälle lavalle herätetä bäkkärin sohvalta. Ostin junalipun kotiin. Siellä odotti monta työtä.

Elokuussa teimme Marjo Selinin kanssa Transsi ja sen varjo -esityksen Tampereen keskustorilla. Työn alla oli myös valmistaa installaatiota Tulevaisuuskuvia näyttelyyn, johon tein myös Manifesti-runokasetin. Sitä jaettiin ilmaiseksi installaatiossa. Kuvaavaa on että minulla itselläni ei ole tuosta kassusta yhtään kappaletta jäljellä.

TEOSKUVAUS

2nd hand poetry, Juha Rautio, 2010, paperi, tussi, c-kasetit, kasettinauhuri, kuulokkeet, kirpparikrääsä

Teos sisältää erilaisille kierrätetylle materiaalille siirrettyjä runoja. Kirpputoripöydä täydentyy näyttelyn aukioloaikana.

Teoksessa on myös äänirunoutta kierrätetyille c-kaseteille nauhoitettuna. Myös nämä c-kasetit ovat vapaasti otettavissa ja kopioitavissa sekä kuunneltavissa kuulokkeilla näyttelytilassa.

Työparini Pasi kirjoitti näin:

”Ilmastonmuutos määrittää ihmiskunnan tulevaisuuden. Kärjistyessään se voi helposti kaataa vuosituhantisen sivistyksen. Tämä uhka ilmastokatastrofista herättää meissä epäilyjä, epäuskoa, epätoivoa.

Voi olla, että peli on jo menetetty ja ilmastokatastrofin keikahduspiste huomaamatta ylitetty. Varmaa tietoa ei ole. Tieteeseen nojaten voidaan sanoa tämä: tilanne etenee pahojen ennusteiden mukaisesti.

Juha Raution runoissa maailmantila on itse maailmassa: jäävuori on mielentila, ilmakehä on tunne. Tämän kaiken keskellä ihmisyksilö on pieni. Niin kuin onkin.

– Pasi Toiviainen, tietokirjailija, tiedetoimittaja”

En ehtinyt edes ripustaa teostani, mutta onneksi se hoidettiin puolestani. Oli jo kiire jatkaa matkaa kohti Norjaa, jossa esiintyisimme Samuli Männistön kanssa sirkusfestivaaleilla Stavangerissa ja Oslossa. EJC:ssä ja Saimaalla olimme löytäneet Samulin kanssa yhteisen kielen ja aloimme välittömästi valmistaa uutta esitystä, jonka nimesimme Manifestiksi. Päiväkirjamerkintäni kuvaa hyvin tuon hetkisiä tunnelmia:

Keskiviikko 11. elokuuta. Pakkasin nopeasti tavarani ja hyppäsin Helsingin junaan. En ole varma onko minulla nyt kaikki tarpeellinen mukana, tarpeettoman paljon taisin pakata vaatetta ainakin. Olemme kuitenkin paljon paikallaan joten pyykkäyskin olisi mahdollista, ainakin Prahassa jos ei sitten vielä Norjassa. Rahan riittämisestä en tiedä yhtään, täytyy yrittää elää säästeliäästi. Laitoin pari laskua menemään ja työkkäritkin tulevat vielä elokuussa. Sekä apuraha. Eli luultavasti raha kyllä riittää.

Laiva Tukholmaan lähtee tänään klo 17.00 ja on aamulla perillä. Viimeksi olin Ruotsissa varmaan joskus 2004. En ottanut juuri mitään kirjoja mukaan. Ainoastaan Carverin jota pitäisi kääntää ja Öijerin kootut sekä uusimman josta pitäisi tehdä kritiikki. Ja saahan sitä luettavaa reissusta lisää jos siltä tuntuu. Toiveissa olisi, että saisin rästityöt tehtyä, käännöksen valmiiksi sekä jotain uutta kirjoitettua. Ehkäpä jopa proosaa? Minulla on myös kitara mukana joten voin harjoitella sekä hioa ja äänittää lauluja.

Pitkä reissu edessä. Neljän viikon päästä vasta palaan kotiin. […]

Nyt olemme laivassa. Meinasi tulla kiire kun Samuli muisti sataman väärin, menimme vahingossa ensin Vikingin terminaaliin. Sampo Kurppa oli kyydissä, poltin hänelle samalla videot Houkutus-esityksestä matkalla. Ehdimme lopulta juuri ja juuri laivaan. Meidän auto oli viimeinen joka ajoi sisään keulaportista.

Norjassa olimme pari viikkoa, teimme molemmilla festareilla useamman esityksen. Jatkoimme siitä matkaa Prahaan missä minulla oli residenssi elokuun lopusta syyskuun alkuun. Käänsin Carverin runoja ja kirjoitin runoja seuraavaa kirjaani varten. Samalla käsikirjoitimme ja ideoimme Manifesti-esitystä Männistön kanssa.

Syyskuussa palasin Tampereelle, jossa esiinnyin ainakin kahvila Hertassa, Runokaupalla sekä Transsin kanssa Maailmantango-festareiden klubilla Telakalla. Särö-lehti järjesti toisen runoklubin Kotkaan, jossa olin myös mukana.

Marraskuussa olin taas Rovaniemellä kolmatta kertaa putkeen Vitus-festivaaleilla esiintymässä. Tein cafe Kauppayhtiössä runokeikan sekä esiinnyimme M.I.S.S.-konsernin vuosikatsauksella Wiljamissa.

Tästä jatkoimme matkaa suoraan Periferia-projektin toiselle Lapin kiertueelle. Esiintymisiä oli mm. Pokassa, Muoniossa, Savukoskella ja Rovaniemellä. Täysin järjetön reitti, jos vähänkin katsoo karttaa. Periaatteena oli edelleen se että keikkoja ei sovita etukäteen vaan mennään edellisen paikan suositusten perusteella. Pokan paikka oli valikoitunut maaliskuun edelliseltä kiertueelta. Pysähdyimme pienessä tienvarsibaarissa ja kerroimme kiertueestamme, paikan omistajat kutsuivat meidät tulemaan joskus heillekin esiintymään. Kylässä asui 6 vakituista asukasta. Meitä katsomassa oli kymmenen, lähistöllä työskentelevät motokuskit ja kakspäällä paikalle kelkkailleet poromiehet.

Sekä yleisö että henkilökunta tuntuivat kovasti tykkäävän esityksestä. Jo edellisellä reissulla lanseerattu hiljainen tilaus osottautui taas paikkansapitäväksi. Kyselimme että miten usein täällä käy esiintyjiä. Paikan toinen omistaja, Helena, vastasi että ei nyt kovin usein. ”Kyllä täällä on käynyt, olikho se nyt yheksänkymmentäluvulla ku oli ne tanssit?” Ei siis hirveän usein, kerran vuosisadassa, kuten paikalliset naureskelivat. – BLOGI, 18.11.2010

Alla vielä Jyrki Pitkän kuvaamaa videota kiertueelta. Vähän väsyneet tunnelmat ehkä välittyvät.

Luulin tuolloin että 2010 olisi ollut raskas vuosi, mutta seuraavana vuonna meno vain kiihtyi.

Vuoden esiintymisiä

12.2.2010 TAMPERE Runokauppa Kattila, 1-v-synttäriklubi

13.2.2010TAMPERE. Werstas, Elävän kirjallisuuden festivaali, runoperformanssi

6.3.2010 SAVONLINNA. Rekkahalli (yksityistilaisuus), Agit-Cirkin Periferia-projekti

18.3 – 21.3.2010 Agit-Cirk: Pohjoinen runokiertue/Periferia-projekti (Ivalo, Utsjoki, Kaamanen)

22.3.2010 TAMPERE. Runokauppa Kattila, runoilta

20.4.2010 KOTKA Ravintola Albert, Särö-lehden runoklubi

7.6.2010 TAMPERE Ravintola Artturi, Runokaupunki-runoklubi

8.-9.6.2010 TAMPERE. Runokaupunki, esiintymisiä Tampereen kaupungin busseissa

9.6.2010 TAMPERE Tempo ja Tillikka-ravintolat, Runokulkijat (osana Runokaupunki-ohjelmaa)

9.6.2010 TAMPERE Akateeminen kirjakauppa, esiintyminen ja signeeraustilaisuus

13.6.2010 TAMPERE Hämeenpuisto, Runomaalaus, poikkitaiteellinen performanssi

13.6.2010 TAMPERE Kahdet kasvot, Särö-lehden runoklubi

18.6.2010 KITTILÄ Hiljaisuus-festivaali, Transsi ja sen varjo

28.6.-11.7. 2010 Saimaan runokiertue 5, useita esityksiä ympäri Saimaata (Imatra, Lappenranta, Partakoski, Ristiina, Anttola, Puumala, Savonlinna)

27.7.2010. JOENSUU. EJC, Party tent, Agit-Cirk Periferia-projekti Joose Keskitalon kanssa

28.7.2010 JOENSUU. EJC, torilava, Agit-Cirk Periferia-projekti

29.7.2010 JOENSUU. EJC, torilava, Agit-Cirk Periferia-projekti feat. Samuli Männistö

5.8.2010 TAMPERE. Keskustori,Tapahtumien yö, Transsi ja sen varjo

14.8.2010. STAVANGER. Bestcoast festival, duetto Samuli Männistön kanssa

21.8.2010 OSLO. Sirkus Landsby, duetto jonglööri Samuli Männistön kanssa

28.8.-30.9.2010 TAMPERE Tulevaisuuskuvia-näyttely (Kyttälän kirppis), runoja, ääniteos, installaatio

9.9.2010 TAMPERE Kulttuurikahvila Hertta, runokeikka

15.9.2010 TAMPERE Runokauppa Kattila, runokeikka

17.9.2010 TAMPERE Telakka, Maailmantangofestivaali, Transsi ja sen varjo

21.9.2010 KOTKA Ravintola Albert, Särö-lehden runoklubi, runokeikka

12.11.2010 ROVANIEMI Cafe Kauppayhtio. Vitus-festivaali, runokeikka

14.11.2010 ROVANIEMI Vitus-festivaali, M.I.S.S. konsernin vuosikatsaus, performanssi

17.11.2010 KITTILÄ, POKKA Tieva-baari, Periferia-projekti

19.11.2010 MUONIO Ravintola Kammari ja Naapuri-baari, Periferia-projekti

20.11.2010 SAVUKOSKI Lyytin pubi, Periferia-projekti

21.11.2010 ROVANIEMI Pisto-baari, Agit-Cirk: Periferia-projekti

Lue seuraava osa täältä

ja edellinen täältä