Purjehdusshakkia

Joose Keskitalo ja Miika Nuutinen pelaavat purjehdusshakkia Saimaan runokiertueella 2010. Lainaus kiertueen blogista samalta vuodelta:

”Päästyämme suur-Saimaalle alkoi kunnon rock n’ roll. Uusi perinnelajimme, purjehdusshakki hankaloitui huomattavasti. Miika ja Juha yrittivät kolmesti pelata peliä loppuun päätyen joka kerta samaan lopputulokseen. Lopulta oli pakko myöntää, että keli on yksinkertaisesti liian haastava edes pikapelien pelaamiseen; suurin osa ajasta meni tasapainotellessa laudan kanssa, siirtoja oli lähes mahdotonta tänä aikana miettiä. Toista se oli tiistaina, jolloin pystyi pelaamaan kannella. Ehkä ensi kesäksi voisi hankkia magneettiset nappulat. Toisaalta, ei se olisi enää sitten sama.”

– Saimaan runokiertueen blogista 1.7.2010

ei kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

hymyilee
suloisesti, seepian sävyissä
hänen sylinsä on hyökkäysvalmiina
kamera
haluaisi kääntää katseensa
mutta filmin silmä
ei rävähdä

kuristava tunne : hyvä valaisu : oikea kuvakulma. ei
kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

hänen katseessaan rannaton lihaliemi
ei peitä mitään, tuo vain
mittasuhteet selvemmin esiin

sunnuntai-iltapäivän
utuisessa autereessa
kokonainen varjojen lauma
joskus kun katsomme tahallamme ohi
hän hymyilee
pysyvän hymyn

George Grosz: Daum Marries Her Pedantic Automaton George in May 1920; John Heartfield Is Very Glad of It (1920)

Kaira ja kaverit

kuva Joonas Martikainen 2010

”Koko maisemareitin ajan katselimme sopivaa paikkaa valokuvausta varten. Joonaksella oli visio Miikasta pilkkimässä, sitä varten matkaan oli otettu kaira ja pilkkikamat. Kevon luonnonpuistossa kyllästyimme odottamaan oikeita järvimaisemia ja kurvasimme tien sivuun. Lopullinen visio aukesi nopeasti.”

– 20.3.2010, Periferia-projektin blogista

Mitä sinun tarvitsee tietää tullaksesi runoilijaksi

”Amerikkalainen Gary Snyder (s.1930) on ekologisen kirjallisuuden pioneeri, jota on kuvaavasti sanottu ”beat-liikkeen Thoreauksi”. Hänen tuotantoaan on käännetty useille kielille ja hänelle on myönnetty muun muassa arvostettu Pulitzer-palkinto.” (Lainaus Savukeitaan sivuilta)

Olen kirjoittamassa arvostelua uusista Gary Snyder -suomennoksista, joita on vuoden sisällä tullut kaksi kappaletta. J.K. Ihalainen on suomentanut lisää Snyderin runoja. 1994 ilmestyi Palladiumin kustantamana Gary Snyderin Valitut runot, Virtaavan veden musiikkia , tänä kesänä Loputtomat vuoret ja joet. Viime syksynä ilmestyi Savukeitaalta Erämaan opetus, Snyderin esseitä Tero Tähtisen suomentamana. En mene tässä niihin sen enempää, mutta suosittelen lämpimästi tutustumista tähän toistaiseksi Suomessa Ginsbergin, Kerouackin ja Burroughsin varjoon jääneeseen beat-ikoniin.

Mutta lunastetaan otsikko. Seuraavaksi pari katkelmaa Gary Snyderilta runoilijuudesta. Ensimmäinen lainaus on Erämaan opetuksesta:

”Olen runoilija ja edustan siten maan päällä kaikkein arkaaisimpia arvoja, jotka ulottuvat aina myöhäispaleoliittiselle kaudelle asti: maankamaran hedelmällisyyttä, eläinten taianomaisuutta, yksinäisyydestä saatua voimaa ja näkyjä, initiaatioiden ja uudelleensyntymän kauhistuttavuutta, tanssin synnyttämää rakkautta ja hurmiota sekä alkuperäiskansojen yhdessä tekemää työtä.” (Gary Snyder, suom. Tero Tähtinen)

Virtaavan veden musiikkia -valikoimasta löytyy runo, joka luettuani jäi aikoinaan mieleeni. Myös tämä runo määrittelee runoilijuutta. (vrt. Waltarin Aiotko kirjailijaksi):

Mitä sinun tulee tietää tullaksesi runoilijaksi

kaikki mahdollinen eläimistä henkilöinä.
puiden ja kukkien ja rikkaruohojen nimet.
tähtien nimet, planeettojen ja kuun liikkeet.

omat kuusi aistiasi, valppaalla ja
_________________hienovaraisella mielellä.

ainakin yhden lajin perinteistä magiaa:
ennustamisen, astrologian,
_________________muutosten kirjan, tarotin;

unet.
harhapaholaisia ja loistavia harhajumalia;

suudeltava paholaisen persettä ja syötävä paskaa;
nussittava hänen känsäistä pistävää kyrpäänsä,
nussittava noita-akkaa,
ja kaikkia taivaallisia enkeleitä
________ja kultaisia parfymoituja neitsyitä –

ja rakastettava ihmisiä:
______________vaimoja, aviomiehiä ja ystäviä.

lasten leikkejä, sarjakuvia, purukumia,
television ja mainosten kaistamaisuuksia.

työ, pitkät kuivat tunnit tylsää työtä,
______________nielet ja hyväksyt sen
ja elät sen kanssa ja viimein rakastat sitä.
______________nääntymys, _____nälkä, lepo.

tanssin villi vapaus, ekstaasi
hiljaisuus yksinäinen valaistuminen, enstaasi

todellinen vaara. uhkapelit. ja kuoleman reuna.

(Gary Snyder, suom. J.K. Ihalainen)

Nämä ovat pelkkiä raapaisuja, mutta sitä kai tämä verkkokirjoittaminen on. Jatkukoon muualla. Spotifyn käyttäjät voivat kuunnella alkuperäisen runon sekä toisen runon, As For Poets (suom. Runoilijoista, joka myös löytyy Virtaavan veden musiikkia -kokoelmasta) täältä: Gary Snyder – What you should know to be a poet  (löytynee muualtakin verkosta).

Ja yksityiskohdat, etäpesäkkeet

Vaeltelen kuumeisena ja heikkona
Oslon sateisia katuja
jokainen askel ihmettelee
mitä oikein teen täällä
lukemattomat käytöstä poistuneet tunnusluvut
täyttävät tajuntani
ja joistain mieleen nousee
naurusi, jota en ole
kuullut enää vuosiin, en edes
muista tarkasti kuinka kauan siitä on
nyt jokainen väsynyt askel ihmettelee
jokainen kengänpohjan kokoinen
pala asfalttia jakaa vastauksiaan:
en ollut täysikuu nielussasi
en partaterä jalkojesi välissä
välinpitämättömìn silmin
ohikatsovat nurkat joita ilman
et osannut nukkua
olimme nuoria, lapsenuskoisia
luottavaisia kuin tutkimusmatkailijat
ainostaan paljon huonommin varustautuneita
kaikki peilit nauroivat samaa eloisaa
nauruasi, kerran nauroimme pois lukemattomat tunnusluvut
joita turhaan yritän nyt unohtaa, kaikki tarpeeton tieto
poispyyhkimättömällä tavalla läsnä
ja yksityiskohdat
etäpesäkkeet

Edvard Munch: Melancholy III

Edvard Munch: Melancholy III

Kadulle satoi rakeita

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009), s. 13

Kadulle satoi rakeita, vierasta kieltä
kimpoilevia sanoja
Kätkimme purjeet
säkenöivään pilveen, kun jääkausien välissä
lämmitimme käsiämme, jotka paloivat

Nukahti umpeen kuin lasin lävitse katseltu mykkäfilmi
missä laihat kulkurit pälyilevät toistensa ohi
kulkevat edestakaisin ristiinrastiin puistoa

Nukahti umpeen muistinvarainen arki, josta piti tulla tie perille
tai perikatoon
Nyt asfaltti on ollut hiljaa jo sukupolvien matkan
eikä pölykään enää räjähtele vasten valottomia katseita

Kurkottelen yksinäistä sädettä, käteni osuu johonkin
Tämä on hetki, hieman ennen kuin tulen löytämään
sinut

David Lynch: Bébé électrique en apesanteur 1986). Dessin à la crale, 29,5 * 41,5.


Hamsterit syövät diapamia

Hyvä hautakirjoitus puhuu asian vierestä. Käytän niin paljon aikaa tekojeni verhoamiseen, että paljastan itseni. Makaan selälläni, ylläni sarastava suo. Vähennän ohjelmallisesti osieni summaa. Silmän lopullinen räpäys. Käännetyn katseen kielioppi, kutsu: tule katsomoon, jättiläinen seisoo omilla harteillaan. Hamsterit syövät diapamia. Katsomo kyynelehtii vetoaa tunteisiin, joita ei ole. Arpikudos revitään auki mainostilaa varten. Kaksi minuuttia työmarkkinatuen karenssiin. Mitätön pila aikana jolloin huumorintajun koeaika menee umpeen. Toimitettu tyhjyys, oletettu yksityisyys, omistettu maa, no jaa, tärkeintä ei ole mitä sanot vaan mitä varot sanomasta. Oranssi blues, keltaisten valojen katu, valkoinen monotoninen himo, paikallaanjuoksuaika, huutomerkkien polku, tarpeen tyydyttämisen tarve ja sen tyydytys, kauneus kuin katsojan silmiin asti noussut ientulehdus.

kuva, Max Ernst