Istu laulu (2013)

rautio istu laulu etukansiJuha Raution kolmas runokokoelma Istu laulu (SanaSato 2013) julkaistiin tammikuussa 2013. Teos päättää trilogian jonka aiemmat osat ovat Olen matkinut kaikkia lintuja (2009) sekä Häkki (2011).

”Tekstien tunnelma ja asetelma on taattua Rimbaudia, Gingsbergiä ja Dylania– beatrunouden kotimaisia mestareita unohtamatta (…) Rautio syyllistyy lajityypille ominaiseen poseeraamiseen kuitenkin varsin harvoin, ja kokoelman keskeislyyrinen, flanööraava puhuja on useimmiten hyvää seuraa.”
– Turun Sanomat 30.6.2013

Kirjaa voit tilata myös suoraan tekijältä hintaan 15€ (sis. postikulut ja halutessasi myös omistuksen) Voit laittaa viestin Yhteystiedot-sivun lomakkeella.

kannen kuva: Aleksi Martikainen
http://www.aleksimartikainen.com

Ääniruno Kuuntele, AGF:n levyltä ’Kuuntele’. Runo sisältyy myös kirjaan.

RUNONÄYTE:

Seinässä, kirjoituspöytäni yllä
on kolme naulaa.
Ei sillä että se mitään merkitsisi.
Olen väsynyt ottamaan kantaa,
antaa hävittäjien tärisyttää taivasta,
kokeilla nuoria siipiään.
Olen väsynyt pasifismiin,
kuin ainoaan päällystakkiin
jota on pakko pitää.
Olen väsynyt sotaan ja rauhaan,
ottamaan osaa;
väsynyt ajatuksiin, mielipiteisiin, tunteisiin;
ironiaan, joka yötäpäivää hehkuu
kuin eteisessä lamppu, josta on katkaisija sökönä.
Väsynyt meihin, heihin ja
ojiin, jotka luonnollisesti kuuluvat soille.
Ja sanoihin, liian nuorena minuun tartutettuun
realismiin, joka tilaisuuden tullen on aina valmis
kääntymään pessimismiin.
Olen väsynyt hyvinvointiin
ja pahoinvointiin,
jotka eivät tule toimeen ilman toisiaan.
Tietoon ja sen kumoavaan uuteen tietoon.
Ja kumouksiin. Ja uudistuksiin.
Ja siihen että kaikki kuitenkin seisoo,
mutta tosipaikan tullen pettää aina ja iankaikkisesti,
ja niin edelleen. Unohdetaan rakenteet,
tämä on henkilökohtainen ongelmani.
Olen väsynyt olemaan vakava, mutta huumorikin tympii.
Kun ihmiset vain olisivat hiljaa.
Minuakin kyllästyttää tämä vuolaus,
sanarutto ja luettelemisen kuume;
haluaisin kiteyttää kaiken yhteen
ja pyyhkiä sen pois.
Mutta olen syönyt jotain väärää, juonut sopimatonta,
päivästä toiseen nauttinut ja tarrautunut nautintoon,
ollut väärässä aina kun olen tuntenut olevani oikeassa.
Ja minua väsyttää edes sanoa miten väsynyt olen
tähän jokapäiväiseen selittämiseen,
syiden, seurausten, merkitysten
pakkomielteiseen jahtiin.
Tahdon yksikertaisia asioita:
Minulla on lupa tappaa,
tuli on irti, aika loppui jo,
mutta kello ei sitä vielä tiedä.
Unohdetaan totuudet.
Unohdetaan ennustukset.
Unohdetaan moraali, lait ja oikeutukset.
Se mistä en tiedä, sitä ei ole.
Ja öisin pimeys tunkee sisään ikkunoista,
ja silmän moottori turhaan tarkentaa hämärässä,
ja kun maa uudestaan kääntyy ja paljastaa kasvonsa valolle,
niin alut jatkot ja kaikki loput, kuka niitä kaipaa?
Ja kuitenkin silloin tällöin on hauska pysähtyä
ajattelemaan pöytäni ylle
seinään lyötyjä kolmea naulaa,
joihin joku joskus minun jälkeeni
ehkä ripustaa lastensa kuvat
sisustustaulut, laskut, mitalit
naamionsa, avaimensa.
Tai on ripustamatta.
Repii naulat,
lyö ne kenties uusiin paikkoihin.
Tai ehkä talo palaa,
tai muuten tuhotaan.
Tai säilyy ehjänä
mutta syystä tai toisesta asumattomana.
Mitä me voimme siitä tietää?

Keskiluokkainen todellisuus ja vieraantuminen

Helsingin sanomien HS-raadilta kysyttiin 26.10.2012: ”Puhutteleeko suomalainen nykykirjallisuus sinua?” Yksi HS-raadin vastaajista oli mainonnan suunnittelija Jaakko Veijola. Hän kirjoitti vastauksessaan:

”Suomalainen kirjailija on syrjäytynyt alas keskiluokkaisesta todellisuudesta, mikä latistaa yhteiskunnan kuvaamisen karikatyyriseksi rahaonpahasta-synkistelyksi. Kuinka moni nykykirjailija on esimerkiksi menestynyt ennen kirjailijuuttaan jossakin porvarillisessa ammatissa?”

Keskiluokkaisessa Facebook-todellisuudessani alkoi välittömästi kihistä. FB-kaveripiiriini kuuluu useita nykykirjallisuuden kentällä toimivia henkilöitä, jotka provosoituivat mainosmiehen läpästä. Monille heistä ei ollut sen enempää vierasta porvarillinen ammatti kuin keskiluokkakaan. Monet myös huomauttivat oikeutetusti, ettei väite pidä paikkaansa; keskiluokkaahan on kuvattu nykykirjallisuudessa vaikka kuinka.

Suomalainen nykykirjallisuus alkaa toki olla niin laaja kenttä, ettei siitä kannattaisi hirveän suuria yleistyksiä tehdä. Vuosittain ilmestyy satoja nimikkeitä, esikoisteosten määräkin taitaa olla toista sataa. Oltuani useampana vuonna palkintoraatien lukijana voin myös omakohtaisesti vahvistaa, ettei keskiluokka ole mitenkään harvinainen aihepiiri suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Sen sijaan tällaista yhtenäiskulttuuria, jota Veijola nimittää keskiluokkaiseksi todellisuudeksi, ei ole olemassa kuin korkeintaan Mainosmiesten Todellisuudessa.

Mutta jos otetaan heitto vakavasti, niin mitä mainonnan ammattilainen oikein viestii meille nykykirjallisuuden ammattilaisille? Ensinnäkin, että esteenä oikeanlaiselle yhteiskunnan kuvaamiselle on kirjailijoiden ”alas syrjäytyminen”, siis eräänlainen taantuminen tai degeneraatio. Saamme myös tietää, että ainoastaan Keskiluokkaisen Todellisuuden™ vaikutuspiirissä olevat kykenevät kuvaamaan yhteiskuntaamme. Epäsuorasti on luettavissa myös, että tämän keskiluokkaisen, porvarillisten menestyjien (miten nämä muka ovat yhteensovitettavissa?) taikapiirissä ei sorruta sen enempää karikatyyreihin kuin ”rahaonpahasta-synkistelyyn”, vaan kuvataan keskiluokkaista todellisuutta niin kuin se ansaitsee, niin kuin oikein on.

Vieraantuneena nykykirjailijana tällaista on hankala niellä. On kohtuullisen kalteva käsitys, että jotain elämänpiiriä voisi kuvata oikein ainoastaan kyseisen maailmankatsomuksen sisäpuolelta. Kenties tämä arvoituksellinen keskiluokkainen todellisuus on juuri sellainen, että sieltä katsottuna voi vain paheksua toimittajien ja kulttuurialan ihmisten tapaa aina vaan kritisoida kaikkea eikä koskaan kirjoittaa tavallisista, hyvistä asioista.

Mainosmies ei ehkä haluaisi hyväksyä sitä, että kirjallisuus (tai muukaan taide) ei voi eikä saa koskaan olla samalla tavalla keskiluokkaisesta todellisuudesta päihtynyt kuin mainonta- ja markkinointiteollisuus. Oi Keskiluokkainen Todellisuus™, kuinka sua kaipaankaan. No niin, minä myönnän: rahaonpahasta-synkistely ja karikatyyrit ovat hukuttaneet muistoni. Olimmeko me edes koskaan siellä?

George Grosz: The Eclipse of the Sun 1926

Olivetti Lettera 22 – näin taittuu runotaustat tällä 50-luvun klassikolla. Video Duo Perikadon keikalta

Esiinnyimme Duo Perikadon kanssa osana Maailmantango-festivaalin runoklubia 3 runoilijaa, 3 maailmaa. Paikkana toimi Telakka Tampereella.

Tällä kertaa duomme kalusteisiin kuului mm. klassikkoksi noussut matkakirjoituskone Olivetti Lettera 22. Samalla mallilla kerrotaan mm. Väinö Linnan sekä Hannu Salaman aikoinaan kirjoittaneen. Kansainvälisistä merkkihenkilöistä 22:n nimeen vannoi mm. Leonard Cohen. Olen käyttänyt omaa Letteraani aiemminkin, sekä soittimena että kirjoittamiseen. Tällä kertaa lavanreunasta asetettu kamera poimi mm.tällaista materiaalia:

Kritiikkejä Syvä-esityksestä

Syyskuun alussa tehdyistä Syvä-esityksistä kirjoitettiin kummastakin lehtikritiikki. Sanomalehtien kulttuurisivujen supistetussa nykytilassa tämä on harvinaista. Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Elo kirjoitti esityksestä näin:

Agit-Cirk -ryhmän Syvä on monia taiteenlajeja yhdistävä teos, joka ei selitä itseään millään tavalla. Esityksen voi nähdä puhdistautumisriittinä, painajaismatkana tai kurkistusreikänä toiseen todellisuuteen. Lue koko juttu

Turun Sanomiin teoksesta kirjoitti Kaisa Kurikka:

Syvä on positiivisessa mielessä täysin hullu esitys, joka ei noudattele mitään valmiita kaavoja. Lue koko juttu

Toistaiseksi esitys jää tauolle, keskitymme kehittelemään seuraavaa produktiota, samoista suon silmäkkeistä ponnistavaa laajempaa spektaakkelia nimeltä Nouse luontoni lovesta. Mutta varmasti Syvää esitetään vielä.

Duo Perikato valmistautuu äänityssessioihin

Tässä on ollut monenlaista viritystä ja tekemistä viime aikoina. Kirjoittamispuolella olen lähinnä hionut käsikirjoitustani. Kesäkuun alussa oli esittävän taiteen Hiljaisuus-festivaali Kaukosen kylässä, Kittilässä. Sen jälkeen olen lähinnä palautunut ja tehnyt musajuttuja.

Nyt juhannuksena menemme Vellun kanssa äänittämään ja tuottamaan Duo Perikadon ensimmäistä levyä Eräjärvelle Sirkus Supiaisen residenssiin. Mikäpä olisi sopivampi ajankohta, paikasta puhumattakaan.

Tässä yksi raita maanantain Perikato-treeneistä maistiaisiksi. Pelkkää musiikkia, ei puhetta, ei runoutta. Levylle sitten jälkimmäisiäkin.

Suota, morapuukkoja, sukkahousuja, kanteleita, tanssija, jonglööri, runoilija…

Nykysirkusesitys Syvä
ensi-ilta Cirko-festivaali 9.5.2012

Syvä on Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk:n uusi tuotanto jossa yhdistyy sirkus, tanssi, runous ja musiikki.
Esityksen lähtökohtana on ollut jatkaa suomalaisen kansanperinteen kuvittamista omassa etnofuturistisessa hengessään. Talveksi suohon haudatut esiintymisvaatteet antavat paljaaseen estetiikkaan oman tunnelmansa ja tuoksunsa.
Näyttämöllä keskiössä on suo, josta nousee pelko, epätietoisuus, huumori ja arvaamattomuus.
Agit-Cirk:n jäsenien lisäksi esitykseen kuuluvat tanssija Marjo Selin (os. Laakkonen), valosuunnittelija Riikka Vuorenmaa sekä hailuotolaiset muusikot Sasu Ripatti (Vladislav Delay) ja Antye Greie (AGF).

Suunnittelu ja esiintyjät: Sakari Männistö, Juha Rautio, Marjo Selin
Musiikki: Juha Rautio, Sasu Ripatti, Antye Greie
Nauhamusiikki: Martti Pokela, Charlie Parker
Tekstit: Juha Rautio
Valosuunnittelu: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Agit-Cirk

Esitysajat:

Ke 9.5. 2012 klo 21:00
To 10.5. 2012 klo 21:00

Liput ja lisätietoja

Katso myös videot Syvän puvustuksesta!



Työpäiväkirja VII – Jungista, lukemisesta, päiväkirjoista

”Opetelkaa tietämään symboliikasta niin paljon kuin voitte, ja unohtakaa sitten se kaikki kun analysoitte unta.”

Näin ohjeisti C.G. Jung oppilaitaan. Tätä voisi pitää ohjeena myös kirjoittamisessa. Tänään lueskelin Jungin teosta Symbolit – piilotajunnan kieli. Se on ollut minulla kauan hyllyssä, mutta en ole sitä koskaan kokonaan lukenut. (Kun puhuin aiemmin lukemisen tärkeydestä ja dialogista kirjojen kanssa, unohdin korostaa muun kuin kaunokirjallisuuden merkitystä. Filosofinen kirjallisuus, rajatieto, tietokirjallisuus ylipäänsä kuuluvat lukemistooni yhtä lailla kirjoittamisen inspiroijana.)

Teoksessa on erityisesti paljon inspiroivia kuvia. Luultavasti tulen käyttämään sitä kirjoitukseni ruokkijana lähipäivinä. Päässäni kehkeytyy ajatus symboleista, mutta ehkä en kirjoita siitä vielä.

Tänään uppouduin lukemaan Jungin käsityksistä koko aamupäiväksi, joten varsinainen kirjoittamisaikani jäi aiottua lyhyemmäksi. Sain kuitenkin muutamia merkintöjä tehtyä ja paranneltua yhtä runoluonnosta. Lauseita-tiedostoni on osoittanut toimivuutensa. Sieltä on helppo hakea vierasta ainesta keskeneräiseen, valmistumistaan vastaan kapinoivaan runoon.

Unohduin myös lukemaan päiväkirjaani kesältä 2009. Noihin aikoihin tein viimeisiä stilisointeja esikoisteokseeni. Se nosti monia muistoja mieleen, joita tulen hyödyntämään ainakin proosassani. Päiväkirjoissa on opettavaa se, miten samankaltaisesti oma mieli ajattelee. Kauempaa tarkasteltuna samat kehät ja ongelmat kiertävät vuodesta toiseen. Tuskailen noissa vanhoissa päiväkirjoissani jatkuvasti samojen kirjoittamisen rutiineihin liittyvien asioiden kanssa. Pitäisi, tulisi, täytyisi… Säännöllisesti, ikään kuin väsyisin kirjoittamaan tätä itseruokittua turhautumista, päiväkirjan pitäminen katkeaa. Kunnes aloitan sen taas uudelleen, sama levy lähtee pyörimään. Toivottavasti olen nyt murtautumassa tästä itseluodusta kuluttavasta tavasta, josta olen kärsinyt ja joka on vienyt tarpeettoman paljon energiaa.

Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa minikiertue 13-15.11 Kittilässä

Rovaniemeläinen Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk jatkaa toimintansa viemistä uusiin paikkoihin. 13.-15. marraskuuta Agit-Cirkin jäsenet runoilija Juha Rautio sekä runoilijajonglööri Miika Nuutinen kiertävät kirjastoauton matkassa Kittilän maaseutua.

Tavoitteena on viedä runoja ja esitystaidetta yksittäisten ihmisten luo sekä kohdata uutta yleisöä taajamien ulkopuolella. Kirjastoauton pysähtyessä asumusten pihapiiriin runoilijat lukevat runoja uusista teoksistaan sekä esittävät pienimuotoisia yhteisiä numeroita.

Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa minikiertueen toteuttavat sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk sekä Kittilän kulttuuritoimi. Kiertuetta pystyy seuraamaan blogista: http://pohjoinenrunokiertue.wordpress.com

Tarkemmat yhteystiedot:
Agit-Cirk ry info@agitcirk.com
Kittilän kulttuurisihteeri marika.salminen@kittila.fi

 

Mitä sinun tarvitsee tietää tullaksesi runoilijaksi

”Amerikkalainen Gary Snyder (s.1930) on ekologisen kirjallisuuden pioneeri, jota on kuvaavasti sanottu ”beat-liikkeen Thoreauksi”. Hänen tuotantoaan on käännetty useille kielille ja hänelle on myönnetty muun muassa arvostettu Pulitzer-palkinto.” (Lainaus Savukeitaan sivuilta)

Olen kirjoittamassa arvostelua uusista Gary Snyder -suomennoksista, joita on vuoden sisällä tullut kaksi kappaletta. J.K. Ihalainen on suomentanut lisää Snyderin runoja. 1994 ilmestyi Palladiumin kustantamana Gary Snyderin Valitut runot, Virtaavan veden musiikkia , tänä kesänä Loputtomat vuoret ja joet. Viime syksynä ilmestyi Savukeitaalta Erämaan opetus, Snyderin esseitä Tero Tähtisen suomentamana. En mene tässä niihin sen enempää, mutta suosittelen lämpimästi tutustumista tähän toistaiseksi Suomessa Ginsbergin, Kerouackin ja Burroughsin varjoon jääneeseen beat-ikoniin.

Mutta lunastetaan otsikko. Seuraavaksi pari katkelmaa Gary Snyderilta runoilijuudesta. Ensimmäinen lainaus on Erämaan opetuksesta:

”Olen runoilija ja edustan siten maan päällä kaikkein arkaaisimpia arvoja, jotka ulottuvat aina myöhäispaleoliittiselle kaudelle asti: maankamaran hedelmällisyyttä, eläinten taianomaisuutta, yksinäisyydestä saatua voimaa ja näkyjä, initiaatioiden ja uudelleensyntymän kauhistuttavuutta, tanssin synnyttämää rakkautta ja hurmiota sekä alkuperäiskansojen yhdessä tekemää työtä.” (Gary Snyder, suom. Tero Tähtinen)

Virtaavan veden musiikkia -valikoimasta löytyy runo, joka luettuani jäi aikoinaan mieleeni. Myös tämä runo määrittelee runoilijuutta. (vrt. Waltarin Aiotko kirjailijaksi):

Mitä sinun tulee tietää tullaksesi runoilijaksi

kaikki mahdollinen eläimistä henkilöinä.
puiden ja kukkien ja rikkaruohojen nimet.
tähtien nimet, planeettojen ja kuun liikkeet.

omat kuusi aistiasi, valppaalla ja
_________________hienovaraisella mielellä.

ainakin yhden lajin perinteistä magiaa:
ennustamisen, astrologian,
_________________muutosten kirjan, tarotin;

unet.
harhapaholaisia ja loistavia harhajumalia;

suudeltava paholaisen persettä ja syötävä paskaa;
nussittava hänen känsäistä pistävää kyrpäänsä,
nussittava noita-akkaa,
ja kaikkia taivaallisia enkeleitä
________ja kultaisia parfymoituja neitsyitä –

ja rakastettava ihmisiä:
______________vaimoja, aviomiehiä ja ystäviä.

lasten leikkejä, sarjakuvia, purukumia,
television ja mainosten kaistamaisuuksia.

työ, pitkät kuivat tunnit tylsää työtä,
______________nielet ja hyväksyt sen
ja elät sen kanssa ja viimein rakastat sitä.
______________nääntymys, _____nälkä, lepo.

tanssin villi vapaus, ekstaasi
hiljaisuus yksinäinen valaistuminen, enstaasi

todellinen vaara. uhkapelit. ja kuoleman reuna.

(Gary Snyder, suom. J.K. Ihalainen)

Nämä ovat pelkkiä raapaisuja, mutta sitä kai tämä verkkokirjoittaminen on. Jatkukoon muualla. Spotifyn käyttäjät voivat kuunnella alkuperäisen runon sekä toisen runon, As For Poets (suom. Runoilijoista, joka myös löytyy Virtaavan veden musiikkia -kokoelmasta) täältä: Gary Snyder – What you should know to be a poet  (löytynee muualtakin verkosta).