Tässä on ollut monenlaista viritystä ja tekemistä viime aikoina. Kirjoittamispuolella olen lähinnä hionut käsikirjoitustani. Kesäkuun alussa oli esittävän taiteen Hiljaisuus-festivaali Kaukosen kylässä, Kittilässä. Sen jälkeen olen lähinnä palautunut ja tehnyt musajuttuja.
Nyt juhannuksena menemme Vellun kanssa äänittämään ja tuottamaan Duo Perikadon ensimmäistä levyä Eräjärvelle Sirkus Supiaisen residenssiin. Mikäpä olisi sopivampi ajankohta, paikasta puhumattakaan.
Tässä yksi raita maanantain Perikato-treeneistä maistiaisiksi. Pelkkää musiikkia, ei puhetta, ei runoutta. Levylle sitten jälkimmäisiäkin.
Syvä on Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk:n uusi tuotanto jossa yhdistyy sirkus, tanssi, runous ja musiikki.
Esityksen lähtökohtana on ollut jatkaa suomalaisen kansanperinteen kuvittamista omassa etnofuturistisessa hengessään. Talveksi suohon haudatut esiintymisvaatteet antavat paljaaseen estetiikkaan oman tunnelmansa ja tuoksunsa.
Näyttämöllä keskiössä on suo, josta nousee pelko, epätietoisuus, huumori ja arvaamattomuus.
Agit-Cirk:n jäsenien lisäksi esitykseen kuuluvat tanssija Marjo Selin (os. Laakkonen), valosuunnittelija Riikka Vuorenmaa sekä hailuotolaiset muusikot Sasu Ripatti (Vladislav Delay) ja Antye Greie (AGF).
Suunnittelu ja esiintyjät: Sakari Männistö, Juha Rautio, Marjo Selin
Musiikki: Juha Rautio, Sasu Ripatti, Antye Greie
Nauhamusiikki: Martti Pokela, Charlie Parker
Tekstit: Juha Rautio
Valosuunnittelu: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Agit-Cirk
”Opetelkaa tietämään symboliikasta niin paljon kuin voitte, ja unohtakaa sitten se kaikki kun analysoitte unta.”
Näin ohjeisti C.G. Jung oppilaitaan. Tätä voisi pitää ohjeena myös kirjoittamisessa. Tänään lueskelin Jungin teosta Symbolit – piilotajunnan kieli. Se on ollut minulla kauan hyllyssä, mutta en ole sitä koskaan kokonaan lukenut. (Kun puhuin aiemmin lukemisen tärkeydestä ja dialogista kirjojen kanssa, unohdin korostaa muun kuin kaunokirjallisuuden merkitystä. Filosofinen kirjallisuus, rajatieto, tietokirjallisuus ylipäänsä kuuluvat lukemistooni yhtä lailla kirjoittamisen inspiroijana.)
Teoksessa on erityisesti paljon inspiroivia kuvia. Luultavasti tulen käyttämään sitä kirjoitukseni ruokkijana lähipäivinä. Päässäni kehkeytyy ajatus symboleista, mutta ehkä en kirjoita siitä vielä.
Tänään uppouduin lukemaan Jungin käsityksistä koko aamupäiväksi, joten varsinainen kirjoittamisaikani jäi aiottua lyhyemmäksi. Sain kuitenkin muutamia merkintöjä tehtyä ja paranneltua yhtä runoluonnosta. Lauseita-tiedostoni on osoittanut toimivuutensa. Sieltä on helppo hakea vierasta ainesta keskeneräiseen, valmistumistaan vastaan kapinoivaan runoon.
Unohduin myös lukemaan päiväkirjaani kesältä 2009. Noihin aikoihin tein viimeisiä stilisointeja esikoisteokseeni. Se nosti monia muistoja mieleen, joita tulen hyödyntämään ainakin proosassani. Päiväkirjoissa on opettavaa se, miten samankaltaisesti oma mieli ajattelee. Kauempaa tarkasteltuna samat kehät ja ongelmat kiertävät vuodesta toiseen. Tuskailen noissa vanhoissa päiväkirjoissani jatkuvasti samojen kirjoittamisen rutiineihin liittyvien asioiden kanssa. Pitäisi, tulisi, täytyisi… Säännöllisesti, ikään kuin väsyisin kirjoittamaan tätä itseruokittua turhautumista, päiväkirjan pitäminen katkeaa. Kunnes aloitan sen taas uudelleen, sama levy lähtee pyörimään. Toivottavasti olen nyt murtautumassa tästä itseluodusta kuluttavasta tavasta, josta olen kärsinyt ja joka on vienyt tarpeettoman paljon energiaa.
Rovaniemeläinen Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk jatkaa toimintansa viemistä uusiin paikkoihin. 13.-15. marraskuuta Agit-Cirkin jäsenet runoilija Juha Rautio sekä runoilijajonglööri Miika Nuutinen kiertävät kirjastoauton matkassa Kittilän maaseutua.
Tavoitteena on viedä runoja ja esitystaidetta yksittäisten ihmisten luo sekä kohdata uutta yleisöä taajamien ulkopuolella. Kirjastoauton pysähtyessä asumusten pihapiiriin runoilijat lukevat runoja uusista teoksistaan sekä esittävät pienimuotoisia yhteisiä numeroita.
Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa minikiertueen toteuttavat sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk sekä Kittilän kulttuuritoimi. Kiertuetta pystyy seuraamaan blogista: http://pohjoinenrunokiertue.wordpress.com
”Amerikkalainen Gary Snyder (s.1930) on ekologisen kirjallisuuden pioneeri, jota on kuvaavasti sanottu ”beat-liikkeen Thoreauksi”. Hänen tuotantoaan on käännetty useille kielille ja hänelle on myönnetty muun muassa arvostettu Pulitzer-palkinto.” (Lainaus Savukeitaan sivuilta)
Olen kirjoittamassa arvostelua uusista Gary Snyder -suomennoksista, joita on vuoden sisällä tullut kaksi kappaletta. J.K. Ihalainen on suomentanut lisää Snyderin runoja. 1994 ilmestyi Palladiumin kustantamana Gary Snyderin Valitut runot, Virtaavan veden musiikkia , tänä kesänä Loputtomat vuoret ja joet. Viime syksynä ilmestyi Savukeitaalta Erämaan opetus, Snyderin esseitä Tero Tähtisen suomentamana. En mene tässä niihin sen enempää, mutta suosittelen lämpimästi tutustumista tähän toistaiseksi Suomessa Ginsbergin, Kerouackin ja Burroughsin varjoon jääneeseen beat-ikoniin.
Mutta lunastetaan otsikko. Seuraavaksi pari katkelmaa Gary Snyderilta runoilijuudesta. Ensimmäinen lainaus on Erämaan opetuksesta:
”Olen runoilija ja edustan siten maan päällä kaikkein arkaaisimpia arvoja, jotka ulottuvat aina myöhäispaleoliittiselle kaudelle asti: maankamaran hedelmällisyyttä, eläinten taianomaisuutta, yksinäisyydestä saatua voimaa ja näkyjä, initiaatioiden ja uudelleensyntymän kauhistuttavuutta, tanssin synnyttämää rakkautta ja hurmiota sekä alkuperäiskansojen yhdessä tekemää työtä.” (Gary Snyder, suom. Tero Tähtinen)
Virtaavan veden musiikkia -valikoimasta löytyy runo, joka luettuani jäi aikoinaan mieleeni. Myös tämä runo määrittelee runoilijuutta. (vrt. Waltarin Aiotko kirjailijaksi):
Mitä sinun tulee tietää tullaksesi runoilijaksi
kaikki mahdollinen eläimistä henkilöinä.
puiden ja kukkien ja rikkaruohojen nimet.
tähtien nimet, planeettojen ja kuun liikkeet.
omat kuusi aistiasi, valppaalla ja _________________hienovaraisella mielellä.
ainakin yhden lajin perinteistä magiaa:
ennustamisen, astrologian, _________________muutosten kirjan, tarotin;
unet.
harhapaholaisia ja loistavia harhajumalia;
suudeltava paholaisen persettä ja syötävä paskaa;
nussittava hänen känsäistä pistävää kyrpäänsä,
nussittava noita-akkaa,
ja kaikkia taivaallisia enkeleitä ________ja kultaisia parfymoituja neitsyitä –
ja rakastettava ihmisiä: ______________vaimoja, aviomiehiä ja ystäviä.
lasten leikkejä, sarjakuvia, purukumia,
television ja mainosten kaistamaisuuksia.
työ, pitkät kuivat tunnit tylsää työtä, ______________nielet ja hyväksyt sen
ja elät sen kanssa ja viimein rakastat sitä. ______________nääntymys, _____nälkä, lepo.
Nämä ovat pelkkiä raapaisuja, mutta sitä kai tämä verkkokirjoittaminen on. Jatkukoon muualla. Spotifyn käyttäjät voivat kuunnella alkuperäisen runon sekä toisen runon, As For Poets (suom. Runoilijoista, joka myös löytyy Virtaavan veden musiikkia -kokoelmasta) täältä: Gary Snyder – What you should know to be a poet (löytynee muualtakin verkosta).
Hyvä hautakirjoitus puhuu asian vierestä. Käytän niin paljon aikaa tekojeni verhoamiseen, että paljastan itseni. Makaan selälläni, ylläni sarastava suo. Vähennän ohjelmallisesti osieni summaa. Silmän lopullinen räpäys. Käännetyn katseen kielioppi, kutsu: tule katsomoon, jättiläinen seisoo omilla harteillaan. Hamsterit syövät diapamia. Katsomo kyynelehtii vetoaa tunteisiin, joita ei ole. Arpikudos revitään auki mainostilaa varten. Kaksi minuuttia työmarkkinatuen karenssiin. Mitätön pila aikana jolloin huumorintajun koeaika menee umpeen. Toimitettu tyhjyys, oletettu yksityisyys, omistettu maa, no jaa, tärkeintä ei ole mitä sanot vaan mitä varot sanomasta. Oranssi blues, keltaisten valojen katu, valkoinen monotoninen himo, paikallaanjuoksuaika, huutomerkkien polku, tarpeen tyydyttämisen tarve ja sen tyydytys, kauneus kuin katsojan silmiin asti noussut ientulehdus.
On kuulas maaliskuinen yö. Kävelen jäällä rannasta pois päin ja mietin, että tämä tulisi jo pelkästään jo haastattelupaikkana olemaan yksi omituisimmista. Olin ottanut toistuvasti yhteyttä itseään MISS:iksi kutsuvaan ryhmään. Lopulta sain yhteyden sähköpostitse. Itseään MISS1:ksi kutsuva henkilö lupasi haastattelun, mutta ainoa paikka, joka ryhmälle sopisi, oli Siilinkarin majakka keskellä Näsijärveä, ja sopiva kellonaika 01:23.
Majakan kiertävä valokaistale pyyhkii autiota järven jäätä. Vierelläni seisoo vaitonaisena kolme mikkihiirinaamareihin ja mustiin pukuihin sonnustautunutta hahmoa, jotka eivät vastaa tervehdykseeni. Kysymyksiin he vastaavat lyhyesti, muun ajan ovat hiljaa. En tunne oloani lainkaan mukavaksi.
MISS kuvaa itseään esittelyssään lakonisesti: ”M.I.S.S. on ryhmittymä jolla on naamarit ja jaettu identiteetti.” Enempää tietoa heistä ei ole. Minulla oli vaikeuksia erottaa heitä toisistaan, joten joudun tässä haastattelussa merkitsemään kaikki samalle puhujalle.
Miksi te valitsitte paikaksi majakan? Onko tässä jotakin symboliikkaa?
Kukaan ei vastaa. Haastattelun kuluessa opin vaihtamaan kysymystä hiljaisuuden edessä.
Olen kuullut monenlaisia tulkintoja naamareistanne. Jotkut ovat nähneet ne postmodernina ironiana, toiset kapitalismikritiikkinä, eräs ystäväni kuvasi ulkoasuanne painajaismaiseksi surrealismiksi. Mikä on naamareiden historia? Ovatko ne olleet mukana alusta asti?
MISS: Naamioilla on pitkät perinteet.
MISS: On.
MISS: Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi, jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja, kysyi jo Michaux aikoinaan.
Olette kuitenkin tietoisia siitä, että tällainen disneylainen kuvasto nähdään tällaisessa kontekstissa automaattisesti metaforisena?
Kukaan ei vastaa.
Te olette esiintyneet aika harvoin ja erilaisissa tilaisuuksissa. Tiedotteessanne kerrotaan teidän tehneen keikkoja ulkomaillakin. Keväällä 2007 olitte pohjois-Espanjassa. Kertoisitteko tästä lisää.
MISS: Tutkimme cidran aerodynamiikkaa.
MISS: Pääasiassa.
MISS: Tutustuimme myös fasistien metkuihin.
MISS on siis laajasti määriteltynä performanssiryhmä enemmän kuin musiikkiyhtye?
MISS: Kyllä.
MISS: Joskus.
MISS: Se vaihtelee.
Entä tämä kiinnostuksenne astrologiaan ja krokettiin. Näitäkään ei ole paljon esiintyvissä taiteissa käsitelty.
MISS: Syystä.
MISS: Kroketti on peleistä jaloin.
MISS: Ja astrologia taiteista.
Onko MISS:llä mitään uutta tarjottavaa tähän läpeensä ironiseen aikaan?
MISS: Ei.
MISS: On.
MISS: Seuraava kysymys.
Tätä uutuudenvaatimusta on toki toistuvasti kritisoitu. Onko tämä kritiikki myös MISS:n viesti?
Kukaan ei vastaa.
Kysyn vielä muutamia kysymyksiä, mutta koska vastaukset ovat kautta linjan samankaltaisia, luovutan. Kiitän haastattelusta ja käännyn kävelemään kohti rantaa. Odotan turhaan hetken, että he lähtisivät kävelemään kanssani, mutta kääntyessäni katsomaan näen yhä outojen pallokorvien siluetit majakanrannassa. Tänne lähtiessäni tiesin kyllä, että ne tulevat säännöllisesti vierailemaan unissani, mutta kaikella on hintansa.
(Haastattelu on kirjoitettu vuonna 2009. Sitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta julkaistu nimeltä mainitsemattomassa lehdessä jota varten sen aikoinaan tein. Laitan sen nyt tänne, onpahan ainakin jossain luettavissa. Haastattelun kuvat sain M.I.S.S-kollektiivilta. )
Jälkikirjoitus:
Olin Rovaniemen kaupunginkirjastolla esiintymässä keväällä 2009 Transsi ja sen varjo -projektilla. Samassa tilaisuudessa sain todistaa M.I.S.S.-konsernin vuosikatsauksen. Toisen allaolevista videoleikkeistä sain suoraan ryhmältä. Tässä videoita:
Olin lupautunut esiintymään Savonrantapäivillä osana Kansan sivistysrahaston Ruusintorpan residenssikesääni. Serkkuni Henri Rautio sattui juuri parahiksi vierailemaan Ruusintorpalla saksofoninsa kanssa. Ehdotin perjantai-iltana Henrille yhteisesiintymistä ja hänellehän se sopi.
Lauantaiaamulla kävelimme vierasvenesatamaan ihmettelemään tapahtumaa. Meitä ennen oli mm. murremestari ja harmonikansoittoa, unohtamatta mekaanista rodeohärkää ja naulanlyöntikilpailua. Henri aloitti foninsoiton ja minä luin alkuun kaksi runoa: Olen matkinut kaikkia lintuja sekä Aurinkokelloni. Ennen keikkaa päätin, että tässä seurassa ei auta sievistellä; tämä yleisö oli Manifestinsa ansainnut.
Settimme jakoi sopivasti porukkaa kahtia, osa piti, osa paheksui. ”Justiinsa, tuon miehen runoja en kyllä varmasti osta!”
Savonrantalaista runoyleisöä, kuva Titta Minkkinen
Kävimme tekemässä pistokeikan Agit-Cirkin Periferia-projektin kanssa Ravintola Myllykartanossa Savonrannalla. Projektin blogissa lisää kuvia ja juttua aiheesta.
”Periferia” on kaksiosainen poikkitaiteellinen projekti, joka tapahtuu sekä Pohjois-, että Itä-suomen alueilla.
Ensimmäinen osa projektia on valmistaa runoa, musiikkia ja sirkusta yhdistävä esitys, joka on tarpeeksi pienimuotoinen että se mahtuu yhteen henkilöautoon esiintyjineen. Kokonaisuutta esitetään pienillä paikkakunnilla, kuppiloissa ja toreilla. Esiintymisten yhteydessä jutellaan paikallisten ihmisten kanssa ja tutustutaan paikallisten elämään.
Kaikki esiintymismatkat ja haastattelut ym. mitä tien päällä tapahtuu, tallennetaan hyvin, valokuvaten, videoiden ja ääninauhuria käyttäen. Esiintymismatkoista ylläpidetään myös jatkuvapäivitteistä blogia.
Projektin toinen osa on dokumenttiaineiston kokoaminen näyttelyksi ja dokumenttielokuvaksi. Näyttely avataan ensimmäisen kerran Rovaniemellä, mutta se viedään myös Etelä-Suomeen.
”Opetelkaa tietämään symboliikasta niin paljon kuin voitte, ja unohtakaa sitten se kaikki kun analysoitte unta.”
