Teoksesta Häkki ( 2011)
Olemme värikuvia, pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
kuilu meissä tuntee, noudattaa putoamisen perspektiiviä
sinkoaa stereoparina katseen
meille on annettu nurkkaan
ajetun pedon herkkyys
samansuuntaisten katseitten kohtaamattomuus
pukukoodit pukukoodien takana
kasvojen joukkoliikenne
katseen kidat, ohikulkevan lasin ja paperin kuilut
pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
kosketus ei enää kosketa
historiasta ei viitsisi puhua kun matka
lapsuudesta makuuhaavaan kestää
mitattavan ajan, ja sisustuselementti
jota ennen kutsuttiin perheeksi
tunnetaan enää antropologien kollektiivisissa harhoissa
pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
olemme mikroskooppikansaa
sivilisaatiomme pyörii kunnes rulla loppuu
kuva, Man Ray, 1923
Tiesitkin toki, että pidän tästä. Mutta eniten viehättää juuri se kuinka erilaisista elementeistä (kollaasitekniikan välttäen) syntyy yhtenäinen rytmikäs runo, joka tuntuu kertovan jotain omasta ajastamme