Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Häkki — 19.9.2014

Häkki

Häkki on hiljainen häkki on värikäs

häkissä on kamera

häkki on keltainen häkki on punainen häkki on sininen

häkissä on valo häkissä on pimeä häkillä on tunteet

häkistä on kuva kuva on tunnettu

kuva on häkissä

tänään häkki eilen häkki ikkunasta lentää sisään

ikkuna

kokoelmasta Häkki (2011)

Katsoi maaliskuista valoa, toistamiseen väsyneenä — 15.3.2014
Tammikuun yhdeksäskolmatta kaksituhattakolmetoista vuotta ajanlaskumme alun jälkeen — 29.1.2014

Tammikuun yhdeksäskolmatta kaksituhattakolmetoista vuotta ajanlaskumme alun jälkeen

Tammikuun

yhdeksäskolmatta

kaksituhattakolmetoista vuotta

ajanlaskumme alun jälkeen

puoli tuntia ja väri on jo toinen

moottori on luonnonääni

monta moottoria kaupungin

niitä erottaa vain ihminen

minussa soi virta, hiljainen piano

ruumiin soittorasia

olen mittaamatta ollut

mittaavinani

valon muuttuvaa säveltä

tuntenut välähdyksittäin

jatkuvasti pyrkinyt kohti

noita nimeämättömiä seutuja jotka ovat

minulle hetkittäin näyttäytyneet

minun on löydettävä sinne omaa kauttani

kitiininmustat silmäni

kiiltävät ryömivät

lähemmäksi kaksi

marmorikuoriaista

poistun asennostani

ilma tihkuu tapahtumista

maa huojuu, astun askelen pääni päälle

luomet lävistävä valo kieppuu

Ota kivi — 6.12.2013

Ota kivi

ota kivi

aseta kiven päälle

kivi ja ota kivi aseta

kiven päälle kivi ja ota kivi

aseta kiven päälle kivi

 

odota

kiven päälle lumi

lumen päälle jäljet

jälkien päälle eksyminen

eksymisen päälle pelko

pelon päälle ylpeys

ylpeyden päälle kiima

kiiman päälle häpeä

 

odota

häpeän päälle rajat

rajojen päälle muuri

muurin päälle vartija

vartijan päälle univormu

univormun päälle kunnia

kunnian päälle oikeutus

oikeutuksen päälle historia

 

odota

ota kivi

aseta kivi huolellisesti

historian päälle kivi

jonka päällä pyöveli

tekee vain työtään

runo teoksesta Häkki (2011)

Metsähallituksen sponsoroimaan kylttiin on painettu: Vihreän Kullan Kulttuuritie — 21.11.2013
Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”. — 11.11.2013

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

1.

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

 

2.

Ostin marketista hyppynarun

minun puolestani kylmä sota voi alkaa.

 

3.

Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,

otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan

minkä tahansa oopperan lavasteisiin.

Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.

Toinen kielistäni oli jo sammunut,

toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.

Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.

Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.

Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.

Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.

Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.

Selitin kaiken historiaksi.

Vastasin luolamaalauksiin.

Minulla oli kielen päällä oma polku.

Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.

Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.

Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.

Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.

Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.

Teeskentelin sokeaa näkijää.

Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.

Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa

kaukana todellisuudesta,

enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,

sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,

sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.

Maailman sarana tarvitsee öljyä — 20.9.2013
Raymond Carver-suomennos ilmestynyt — 29.5.2013

Raymond Carver-suomennos ilmestynyt

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogimerkintä jo Carverin syntymäpäivänä 25. toukokuuta, mutta se sitten jäi. Pitkään työn alla ollut suomennosvalikoima Raymond Carverin runoja on nyt ilmestynyt (tai on ollut kai jo jonkin aikaa, hain omat tekijänkappaleeni postista vasta viime viikolla).

Teos ilmestyi nimellä Sateisten päivien jälkeen – valitut runot (Sammakko 2013) Käänsimme sitä Arto Lapin kanssa vuodesta 2010. Kirjaan on suomennettu suurin osa Carverin runotuotannosta.

Laitan tähän näytteeksi yhden kääntämäni runon kirjasta.

Raymond Carver:

MESOPOTAMIA

Herään ennen auringonnousua, jonkun muun talossa,
kuulen radion soivan keittiössä.
Sumu leijailee lasin toisella puolella, samanaikaisesti
naisen ääni selostaa uutisia, ja sitten säätiedotus.
Kuulen tuon, ja sitten lihan äänen
kun se osuu kuumaan rasvaan pannulla.
Kuuntelen vielä, puoliunessa. Aivan kuin,
eikä kuitenkaan, kun lapsena makasin sängyssä
pimeässä ja kuuntelin naisen itkua,
ja miehen ääni kohosi raivosta, tai epätoivosta,
ja radio soi aina taustalla. Sen sijaan
tänä aamuna kuulen miehen talossa
sanovan: ”Montako kesää minulla on jäljellä?
Sano minulle se.” En kuule naisen
vastaavan. Mutta mitä hän voisi vastata
tuollaiseen kysymykseen? Hetken päästä
kuulen miehen puhuvan jostakusta, jonka päättelen
poistuneen jo kauan sitten: ”Se mies saattoi sanoa,
’Oi Mesopotamia!’
ja liikuttaa yleisönsä kyyneliin.”
Nousen välittömästi sängystä ja vedän housut jalkaan.
Huone on tarpeeksi valoisa nähdäkseni
missä olen, lopultakin. Olen aikuinen mies, kuitenkin,
ja nämä ihmiset ovat ystäviäni. Heidän asiansa
eivät juuri nyt ole kunnossa. Tai sitten
heillä menee paremmin kuin koskaan,
koska he ovat aikaisin ylhäällä ja puhuvat
tällaisista merkityksellisistä asioista
kuten kuolema ja Mesopotamia. Oli miten oli,
minusta tuntuu kuin minua kiskottaisiin keittiöön.
Siellä on tänä aamuna niin paljon arvoituksellista
ja tärkeää meneillään.

Maanantai 15. lokakuuta 2012 — 24.5.2013

Maanantai 15. lokakuuta 2012

Lihaksisto värähdellen.

Hermosto yliviritettynä.

Katkeamispisteeseen

kiristetty terävä katse.

 

Partaa ajaessasi

peilikuvasi antaa ymmärtää

tuntevansa sinut paremmin

kuin sinä itsesi.

 

Pikkupojan silmät

peilissä ilkkuvat hämmennystäsi,

ja kummallinen tietoisuus leviää

 

kuin vuosirenkaat

lapsen leikkiin haastavien

silmien ympärillä.

Esipuhe — 17.5.2013