Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Häkki — 19.9.2014

Häkki

Häkki on hiljainen häkki on värikäs

häkissä on kamera

häkki on keltainen häkki on punainen häkki on sininen

häkissä on valo häkissä on pimeä häkillä on tunteet

häkistä on kuva kuva on tunnettu

kuva on häkissä

tänään häkki eilen häkki ikkunasta lentää sisään

ikkuna

kokoelmasta Häkki (2011)

Ota kivi — 6.12.2013

Ota kivi

ota kivi

aseta kiven päälle

kivi ja ota kivi aseta

kiven päälle kivi ja ota kivi

aseta kiven päälle kivi

 

odota

kiven päälle lumi

lumen päälle jäljet

jälkien päälle eksyminen

eksymisen päälle pelko

pelon päälle ylpeys

ylpeyden päälle kiima

kiiman päälle häpeä

 

odota

häpeän päälle rajat

rajojen päälle muuri

muurin päälle vartija

vartijan päälle univormu

univormun päälle kunnia

kunnian päälle oikeutus

oikeutuksen päälle historia

 

odota

ota kivi

aseta kivi huolellisesti

historian päälle kivi

jonka päällä pyöveli

tekee vain työtään

runo teoksesta Häkki (2011)

nolla, yksi — 17.11.2011

nolla, yksi

teoksesta  Häkki (2011)

nolla = miellyttämisen unohtaminen
yksi = miellyttämisen unohdus
nolla = unohduksen miellyttäminen
yksi = unohduksen miellyttävyys

nolla on aurinko, yksi on ihminen

mikä on tämä asetehdas
johon olemme värväytyneet kesätöihin
ja miksi syksyä ei tule

nolla, kirjoittaa testamentti
yksi, jättää jälki historiaan
nolla, pöydän alla
vapisevaan juhlapöytäliinan liepeeseen
yksi pieni tahra

nolla, auringonkukka puhkeaa pupilliin
yksi, ne tulevat koputtamatta sisään ja
käyvät peremmälle

 

Papukaijan uudenvuodenpuhe — 31.7.2011

Papukaijan uudenvuodenpuhe

teoksesta Häkki (2011)

Vuoden viimeisenä yönä joensuulaisen hotellin respassa

[vihellys] kansalaiset
hello, kun minä vihellän, ihmisen tuntevat
se ei ole minun suruni

vihellän iloa, hello, vuodesta 1986 olen istunut tässä
ne keksivät ajan, olen seurannut viisareita
onpa se viisas (tsok-tsok)
minulla ei ole ääntä (tsok-tsok)
minä en ole magnetofoni, tietäisittepä mitä minä olen kuullut
[vihellys] yhden vuoden teeskentelin mykkää, toisen sokeaa
kuinka monesti olen eläytynyt kaltereitteni tuuleen?
heittäytynyt siivilleni lyhyeen, lyhyeen lentoon
minä en ole peili, en vuosirengas[vihellys]
ne keksivät ajan, ne rakastavat hyviä kysymyksiä
kuinka monesti kalterini on sahattu poikki?
pähkinöiden sisään ujutettu viila, minne minä menisin
hello, mitä kuuluu?

minä olen hiljaa nyt, kohta

minut peitellään sademetsäkuvioidulla huovalla
silloin minä sanon hyvää yötä (tsok-tsok) [vihellys]
uneksin tuulesta, oksista, vehreistä latvuksista
minä elän keskimäärin yli 70-vuotiaaksi
kun minä väsyn, minä menen pois
minä (tsok-tsok) minä kivetyn
minä harmaa
fossiili, näytteillä yhä

kuva, Francis Picabia
Sade, pienet laineet, tanssijat — 26.7.2011

Sade, pienet laineet, tanssijat

teoksesta Häkki (2011)

Sade, pienet laineet, tanssijat,
kuohuva pinta, ja ilmassa poika kuin perhonen,
tämä outo maisema, tummine hopeavarjoineen voisi olla tärähtäneestä mustavalkokuvasta
tai vain tuokio sellaisesta päivästä jonka mieluiten unohtaisit, kohtauksesta, josta sumuisiksi varjoiksi tallentuneet paikkallaolijat myöhemmin vaikenevat, muistavat olleensa jossain aivan muualla.

Ei tuota paikkaakaan varsinaisesti ole.
Mikä lie outo seutu, puhutaan jostain muusta, jooko.

Outo maisema, pienet laineet, sade, tanssijat,
kuohuva pinta, ja ilmassa poika kuin perhonen, vain hetkeä ennen eetteriä
ja siivet lävistävää neulaa.

Kuva: Man Ray, Rayograph 1922

En näe taivasta — 3.5.2011

En näe taivasta

Teoksesta Häkki, s. 10

En näe taivasta
kaiutta soivat läsnäolosi
leikkauspisteet
jossain lehmusten peitossa
parittelevat reiteiltään hävinneet
lentokoneet, kuuntele
kuuletko miten ne vaikertavat
kesken syöksykierteisen hurmion
yrität vedota järkeen
että kevät meni jo
mutta onko järki
sitä että kädet korvilla huutaa
omaa jumalaa, sen kahta
kadotettua vokaalia


Kuva, Max Ernst, 1920

Pieni poika sytyttää tulen — 21.4.2011

Pieni poika sytyttää tulen

Teoksesta Häkki (2011)

Pieni poika sytyttää tulen
nielee savua
avaa rannekellonsa lukon
nostaa kellon korvalleen
räsähtävän liekin sisältä vyöryy hiljaisuus
äkkiä jalanjälkien ääniä
ne rummuttavat, lähestyy
rummuttavat, lähes
kymmenmetriset liekit piiskaavat tähtikirkasta yötä
rämisyttävät kastanjettejaan
repivät suista suolaista sylkeä
hehkuvasilmäiset kekälepaariat hivelevät
halvaantuneita jalkoja
yön nokiset lapset syntyvät koiraina
osa toimii myöhemmin myös naaraana
synnyttäen, kasvattaen
väki kiertää jättiläisroviota
kuin aurinko seisovaa kelloa
innokkaimmat kulkevat kuin muurahaiset
tulen ja hämärän väliä
toteuttaen lajityypillistä käyttäytymistään
tätä jatkuu viikkoja, vuosia, aurinkoa ei näy
väki kiertää roviota, lisäten
kukin osansa tulen syötäväksi
hämärästä vaeltaa lisää
liekit vaativat lisää
ja ne kiertävät, kiertävät
ne voivat hitaasti nääntyä nälkään
niillä on liikaa virikkeitä
tuli pyyhkii kaiken
vaatteita ei kukaan muista koskaan olleenkaan
mikä sivistys, mikä antiikki
kuka jumala, kuka allah, mikä buddha
ja kieli, sekin kärventynyt
pelkkä liekkien rytmi
pelkkä jalanjälkien rummutus
pelkkä maailmanpalo, pelon poissaolo
uuden jumalattaren tuhat vanhaa nimeä
joka hetki tuhat uutta
joka hetki maailma sinussa syntyy
ja palaa pois kuin roska auringon verkkokalvolla

kuva, Henri Michaux, 1963

Olemme värikuvia — 15.4.2011

Olemme värikuvia

Teoksesta Häkki ( 2011)

Olemme värikuvia, pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
kuilu meissä tuntee, noudattaa putoamisen perspektiiviä
sinkoaa stereoparina katseen
meille on annettu nurkkaan
ajetun pedon herkkyys
samansuuntaisten katseitten kohtaamattomuus
pukukoodit pukukoodien takana
kasvojen joukkoliikenne
katseen kidat, ohikulkevan lasin ja paperin kuilut
pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
kosketus ei enää kosketa
historiasta ei viitsisi puhua kun matka
lapsuudesta makuuhaavaan kestää
mitattavan ajan, ja sisustuselementti
jota ennen kutsuttiin perheeksi
tunnetaan enää antropologien kollektiivisissa harhoissa
pitkässä pysäytetyssä liikkeessä
olemme mikroskooppikansaa
sivilisaatiomme pyörii kunnes rulla loppuu

kuva, Man Ray, 1923

Ensimmäisestä ovesta sisään — 20.2.2011

Ensimmäisestä ovesta sisään

Teoksesta Häkki. s. 7

Ensimmäisestä ovesta sisään
siitä käytävää pitkin eteenpäin
rappuset ylös
ovikoodi on syntymäaikasi
eteisessä ärähtävää koiraa ei tarvitse pelätä
se on täytetty
oikealla näet kirjahyllyt, älä välitä niistä
ne eivät ole aitoja, ohita ne
kulje vain kohti valoa
päivänvaloa, aivan oikein
avaa ikkuna, ummehtunut ilma karkaa ulos
nouse ikkunalaudalle, katsele kuuta, ajattele
niitä lukemattomia
eläviä ja kuolleita jotka ovat sitä katselleet
ennen sinua ja sinun jälkeesi
yhteyttä ei ole
ota pieni askel, älä välitä
painovoimaa ei ole

kuva: Aleksi Martikainen, Korkeapaine 2011