Viime sunnuntaina tuli täyteen sata päivää romaanin kirjoittamista heti aamusta. Minulla oli teoksesta kustannussopimus allekirjoitettuna syksylle 2023, mutta koska en saanut käsistä ajoissa valmiiksi, tein kesän alussa päätöksen siirtää Hyönteistaulun julkaisua vuodella. Kesä meni ja syksy eteni. Tein välillä muita kirjoitustöitä, mutta koko ajan jossain takaraivossa nakutti ajatus tästä keskeneräisestä prosessista, jonka olin aloittanut jo useita vuosia aikaisemmin.

14.10.2023 päätin kokeilla uudenlaista työskentelyä: joka aamu heti herättyäni avaan Scrivenerin ja alan kirjoittaa käsikirjoitustani. Jatkan tätä niin kauan että saan teoksen maaliin. Enkä vaihda välillä toiseen käsikirjoitukseen ja laita tätä lepäämään (niin kuin monesti aikaisemmin olin tehnyt) vaan tällä kertaa ratkon ongelmat ja laitan luovan energiani yhteen kirjoitustyöhön.

Jo aikasempien proosateosteni kirjoitusprosesseissa olen huomannut, että minulle sopii säännöllisyys työskentelyssä. Työskentelen mielelläni päivittäin tai lähes joka päivä. En pidä tuskailusta koneen äärellä enkä voisi kuvitella tekeväni kahdeksan tunnin kirjoitustyöpäiviä. Kirjoitussessioni vaihtelevat noin kolmesta vartista pariin tuntiin. Tuskin koskaan kauempaa. Tunnissa ehtii jo saada paljon hyvää aikaan. Parin tunnin kohdalla työvireeni on yleensä jo heikentynyt sen verran ettei enää kannata jatkaa, tulisi vain tehtyä huonoja päätöksiä.

Tämän sadan päivän aikana olen pitänyt myös joka päivä työpäiväkirjaa, johon olen kirjoittanut aina päivän ensimmäiset sanat. kirjannut vähintään aloitusajat. Kun päivän sessio on ohi, laitan viimeiseksi käsikirjoituksen sanamäärän sekä toisinaan ajatuksiani siitä, mitä pitäisi vielä tehdä. Eilisen merkintäni esimerkiksi oli kokonaisuudessaan tällainen: 24.1.2024 Keskiviikko 7.11. Mietin pitäisikö vielä jotain poistaa rankemmalla kädellä. Esimerkiksi Antin luku teltassa. 24873

Työpäiväkirja on ollut minulla käytössä jo pitkään, mutta tällä kertaa sovelsin siihen joitakin ajatuksia syksyllä lukemastani Bec Evansin ja Chris Smithin tietokirjasta/oppaasta Written. (Suosittelen teosta!)

Marraskuussa kirjoitin keskimäärin 450 sanaa päivässä, joulukuussa 250 ja tammikuussa noin 200 sanaa päivässä (Nämä siis Scrivenerin Writing history -toiminnan statistiikkaa). Toisinaan olen enemmän poistanut tavaraa kuin kirjoittanut uutta.

Aamuherätykset ovat sujuneet yllättävän hyvin ottaen huomioon pimeän vuodenajan. En ole käyttänyt herätyskelloa, sillä koiramme herättää minut vaatimalla aamupalaa aina kuuden jälkeen. Etenkin alussa, kun halusin vahvistaa rutiiniani, heräsin samalla kirjoittamaan. Nyt tammikuussa olen useammin palannut takaisin vuoteeseen vielä hetkeksi nukkumaan ja aloittanut kirjoittamaan hieman seitsemän jälkeen, mutta joinakin päivinä, kuten tänään, vasta lähempänä yhdeksää. Aamupäivät ovat joka tapauksessa omaa aikaani ja varattu kirjoittamiselle. Välillä pitää nukkua pidempään, jos siltä tuntuu.

Minusta tuntuu nyt reilun kolmen kuukauden putken jälkeen, että kokonaisuus alkaa lähestyä lopullista muotoaan. Luen varmaan vielä lukea käsikirjoituksen printistä läpi ja lähetän kustannustoimittajalleni pian uuden version. Hän luki edellisen version viime huhtikuussa. Tässä ei ole paljoakaan enää samaa. Jopa tekstilaji on vaihtunut esseeteoksesta romaaniksi. Tarkoituksena olisi, että kirja on kansissa syksyyn 2024 mennessä, mutta ei mennä asioiden edelle. Vielä on paljon työtä tehtävänä.