Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Raymond Carver-suomennos ilmestynyt — 29.5.2013

Raymond Carver-suomennos ilmestynyt

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä blogimerkintä jo Carverin syntymäpäivänä 25. toukokuuta, mutta se sitten jäi. Pitkään työn alla ollut suomennosvalikoima Raymond Carverin runoja on nyt ilmestynyt (tai on ollut kai jo jonkin aikaa, hain omat tekijänkappaleeni postista vasta viime viikolla).

Teos ilmestyi nimellä Sateisten päivien jälkeen – valitut runot (Sammakko 2013) Käänsimme sitä Arto Lapin kanssa vuodesta 2010. Kirjaan on suomennettu suurin osa Carverin runotuotannosta.

Laitan tähän näytteeksi yhden kääntämäni runon kirjasta.

Raymond Carver:

MESOPOTAMIA

Herään ennen auringonnousua, jonkun muun talossa,
kuulen radion soivan keittiössä.
Sumu leijailee lasin toisella puolella, samanaikaisesti
naisen ääni selostaa uutisia, ja sitten säätiedotus.
Kuulen tuon, ja sitten lihan äänen
kun se osuu kuumaan rasvaan pannulla.
Kuuntelen vielä, puoliunessa. Aivan kuin,
eikä kuitenkaan, kun lapsena makasin sängyssä
pimeässä ja kuuntelin naisen itkua,
ja miehen ääni kohosi raivosta, tai epätoivosta,
ja radio soi aina taustalla. Sen sijaan
tänä aamuna kuulen miehen talossa
sanovan: ”Montako kesää minulla on jäljellä?
Sano minulle se.” En kuule naisen
vastaavan. Mutta mitä hän voisi vastata
tuollaiseen kysymykseen? Hetken päästä
kuulen miehen puhuvan jostakusta, jonka päättelen
poistuneen jo kauan sitten: ”Se mies saattoi sanoa,
’Oi Mesopotamia!’
ja liikuttaa yleisönsä kyyneliin.”
Nousen välittömästi sängystä ja vedän housut jalkaan.
Huone on tarpeeksi valoisa nähdäkseni
missä olen, lopultakin. Olen aikuinen mies, kuitenkin,
ja nämä ihmiset ovat ystäviäni. Heidän asiansa
eivät juuri nyt ole kunnossa. Tai sitten
heillä menee paremmin kuin koskaan,
koska he ovat aikaisin ylhäällä ja puhuvat
tällaisista merkityksellisistä asioista
kuten kuolema ja Mesopotamia. Oli miten oli,
minusta tuntuu kuin minua kiskottaisiin keittiöön.
Siellä on tänä aamuna niin paljon arvoituksellista
ja tärkeää meneillään.

Maanantai 15. lokakuuta 2012 — 24.5.2013

Maanantai 15. lokakuuta 2012

Lihaksisto värähdellen.

Hermosto yliviritettynä.

Katkeamispisteeseen

kiristetty terävä katse.

 

Partaa ajaessasi

peilikuvasi antaa ymmärtää

tuntevansa sinut paremmin

kuin sinä itsesi.

 

Pikkupojan silmät

peilissä ilkkuvat hämmennystäsi,

ja kummallinen tietoisuus leviää

 

kuin vuosirenkaat

lapsen leikkiin haastavien

silmien ympärillä.

Esipuhe — 17.5.2013
o, sinulle laulan, sateinen kaupunki — 4.5.2013
Tätäkään iloa en kirjaisi ylös jos se olisi minun iloni — 8.4.2013
Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta — 25.3.2013

Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta

Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta, minulla ei ole mitään asiaa, minua väsyttää mutta uni ei tule, haluaisin että joku jakaisi päiväni kanssani, en tarvitse tätä kaikkea tilaa, kaikki kiertää kehää, tällaisia minä mietin, en muista sinusta mitään, olitko joskus osa elämääni? minun elämässäni ei nykyään tapahdu mitään, tapahtuuko sinun? minun selkääni särkee ja vatsani kasvaa, mutta minä en synnytä mitään, usein minä ajattelen sinua, ketä minä ajattelen? anteeksi että en ole kirjoittanut, minun on kyllä ollut tarkoitus, mutta jotenkin minusta tuntuu kuin päiväni olisivat lakanneet kuulumasta kenellekään, kuuletko sinä? olenko minä sairastunut vai onko minä sairaus, kysyinkö minä tätä jo? en tiedä enää mitään, joko sinä olet hankkiutunut lapsistamme eroon, mitkä nimet me niille annoimmekaan? äh, olen pahoillani, mihin minä jäin, mihin sinä jäit, jäimmekö me vai jätettiinkö meidät? miksei kukaan vastaa? sinä olet ihmiskunta, tiedätkö mitä et tee? minä, sinä, kerran me puhuimme samoista asioista, samoilla sanoilla, meillä oli nauhoitetut vuorosanat. Olimme näkevinämme horisontin märkivissä haavoissa auringonlaskun

Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)

Peilaat paljon, et koskaan saa tarpeeksesi mistään — 17.3.2013

Peilaat paljon, et koskaan saa tarpeeksesi mistään

Peilaat paljon,
et saa koskaan tarpeeksesi mistään.
Sinua ajaa nälkä,
olet valmis mihin tahansa aterian vuoksi.
Sinun on tehtävä samat typeryydet
uudestaan ja uudestaan
sinua polttaa jano.
Sinun on seurattava impulssejasi,
syötävä mustaa vanukasta,
jouduttava nöyryytetyksi, mutta naurettava sille.
Ympärivuotinen juoksuaika kellossasi sinun on
karistettava kulttuuri niskastasi, valkoinen apina,
pakoiltava työtä, lunastettava epäluottamus
naamallasi omahyväinen kuriton hymy,
juostava pakoon kolmella ontuvalla jalallasi,
kirottava jumalasi neljällä kielelläsi,
viisi kertaa kuusi kertaa seitsemän
on helmitaulussasi aina nolla,
niin kuin sinulla helmitaulu olisi.
Ja yksi on aina yksi:
sylisi pariton luku.

Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)