Olin lupautunut esiintymään Savonrantapäivillä osana Kansan sivistysrahaston Ruusintorpan residenssikesääni. Serkkuni Henri Rautio sattui juuri parahiksi vierailemaan Ruusintorpalla saksofoninsa kanssa. Ehdotin perjantai-iltana Henrille yhteisesiintymistä ja hänellehän se sopi.

Lauantaiaamulla kävelimme vierasvenesatamaan ihmettelemään tapahtumaa. Meitä ennen oli mm. murremestari ja harmonikansoittoa, unohtamatta mekaanista rodeohärkää ja naulanlyöntikilpailua. Henri aloitti foninsoiton ja minä luin alkuun kaksi runoa: Olen matkinut kaikkia lintuja sekä Aurinkokelloni. Ennen keikkaa päätin, että tässä seurassa ei auta sievistellä; tämä yleisö oli Manifestinsa ansainnut.

Settimme jakoi sopivasti porukkaa kahtia, osa piti, osa paheksui. ”Justiinsa, tuon miehen runoja en kyllä varmasti osta!”


Savonrantalaista runoyleisöä, kuva Titta Minkkinen