Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Merkittävimmät puistot alueittain — 29.3.2017

Merkittävimmät puistot alueittain

Vaikka en olekaan vakuuttunut siitä että Suomi olisi runo, minulla oli kunnia päästä mukaan Tuija Välipakan kutsumana Suomi on runo -blogiin, jonka tämän viikon runona julkaistiin tekstini ”Merkittävimmät puistot alueittain”.

Blogi ja runo löytyvät täältä: http://suomionruno.wixsite.com/suomionruno/single-post/2017/03/27/JUHA-RAUTIO

Paljon hienoja runoilijoita mukana ja lisää tulee joka viikko.

– Juha

Häkki — 19.9.2014

Häkki

Häkki on hiljainen häkki on värikäs

häkissä on kamera

häkki on keltainen häkki on punainen häkki on sininen

häkissä on valo häkissä on pimeä häkillä on tunteet

häkistä on kuva kuva on tunnettu

kuva on häkissä

tänään häkki eilen häkki ikkunasta lentää sisään

ikkuna

kokoelmasta Häkki (2011)

Ota kivi — 6.12.2013

Ota kivi

ota kivi

aseta kiven päälle

kivi ja ota kivi aseta

kiven päälle kivi ja ota kivi

aseta kiven päälle kivi

 

odota

kiven päälle lumi

lumen päälle jäljet

jälkien päälle eksyminen

eksymisen päälle pelko

pelon päälle ylpeys

ylpeyden päälle kiima

kiiman päälle häpeä

 

odota

häpeän päälle rajat

rajojen päälle muuri

muurin päälle vartija

vartijan päälle univormu

univormun päälle kunnia

kunnian päälle oikeutus

oikeutuksen päälle historia

 

odota

ota kivi

aseta kivi huolellisesti

historian päälle kivi

jonka päällä pyöveli

tekee vain työtään

runo teoksesta Häkki (2011)

Metsähallituksen sponsoroimaan kylttiin on painettu: Vihreän Kullan Kulttuuritie — 21.11.2013
Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”. — 11.11.2013

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

1.

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

 

2.

Ostin marketista hyppynarun

minun puolestani kylmä sota voi alkaa.

 

3.

Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,

otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan

minkä tahansa oopperan lavasteisiin.

Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.

Toinen kielistäni oli jo sammunut,

toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.

Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.

Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.

Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.

Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.

Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.

Selitin kaiken historiaksi.

Vastasin luolamaalauksiin.

Minulla oli kielen päällä oma polku.

Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.

Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.

Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.

Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.

Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.

Teeskentelin sokeaa näkijää.

Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.

Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa

kaukana todellisuudesta,

enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,

sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,

sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.

Maailman sarana tarvitsee öljyä — 20.9.2013
Partaalla — 29.8.2013

Partaalla

Harjoittelin tulevaa laulukeikkaani varten ja löysin kovalevyltäni tällaisen. Muistin kyllä että sävelsin joskus aikoinani Uuno Kailaan Partaalla-runon lauluksi. Tässä on siitä äänitys, joka on päivätty 23.12.2008.

o, sinulle laulan, sateinen kaupunki — 4.5.2013
Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta — 25.3.2013

Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta

Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta, minulla ei ole mitään asiaa, minua väsyttää mutta uni ei tule, haluaisin että joku jakaisi päiväni kanssani, en tarvitse tätä kaikkea tilaa, kaikki kiertää kehää, tällaisia minä mietin, en muista sinusta mitään, olitko joskus osa elämääni? minun elämässäni ei nykyään tapahdu mitään, tapahtuuko sinun? minun selkääni särkee ja vatsani kasvaa, mutta minä en synnytä mitään, usein minä ajattelen sinua, ketä minä ajattelen? anteeksi että en ole kirjoittanut, minun on kyllä ollut tarkoitus, mutta jotenkin minusta tuntuu kuin päiväni olisivat lakanneet kuulumasta kenellekään, kuuletko sinä? olenko minä sairastunut vai onko minä sairaus, kysyinkö minä tätä jo? en tiedä enää mitään, joko sinä olet hankkiutunut lapsistamme eroon, mitkä nimet me niille annoimmekaan? äh, olen pahoillani, mihin minä jäin, mihin sinä jäit, jäimmekö me vai jätettiinkö meidät? miksei kukaan vastaa? sinä olet ihmiskunta, tiedätkö mitä et tee? minä, sinä, kerran me puhuimme samoista asioista, samoilla sanoilla, meillä oli nauhoitetut vuorosanat. Olimme näkevinämme horisontin märkivissä haavoissa auringonlaskun

Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)

Peilaat paljon, et koskaan saa tarpeeksesi mistään — 17.3.2013

Peilaat paljon, et koskaan saa tarpeeksesi mistään

Peilaat paljon,
et saa koskaan tarpeeksesi mistään.
Sinua ajaa nälkä,
olet valmis mihin tahansa aterian vuoksi.
Sinun on tehtävä samat typeryydet
uudestaan ja uudestaan
sinua polttaa jano.
Sinun on seurattava impulssejasi,
syötävä mustaa vanukasta,
jouduttava nöyryytetyksi, mutta naurettava sille.
Ympärivuotinen juoksuaika kellossasi sinun on
karistettava kulttuuri niskastasi, valkoinen apina,
pakoiltava työtä, lunastettava epäluottamus
naamallasi omahyväinen kuriton hymy,
juostava pakoon kolmella ontuvalla jalallasi,
kirottava jumalasi neljällä kielelläsi,
viisi kertaa kuusi kertaa seitsemän
on helmitaulussasi aina nolla,
niin kuin sinulla helmitaulu olisi.
Ja yksi on aina yksi:
sylisi pariton luku.

Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)