Vaikka en olekaan vakuuttunut siitä että Suomi olisi runo, minulla oli kunnia päästä mukaan Tuija Välipakan kutsumana Suomi on runo -blogiin, jonka tämän viikon runona julkaistiin tekstini ”Merkittävimmät puistot alueittain”.
Blogi ja runo löytyvät täältä: http://suomionruno.wixsite.com/suomionruno/single-post/2017/03/27/JUHA-RAUTIO
Paljon hienoja runoilijoita mukana ja lisää tulee joka viikko.
– Juha
Häkki on hiljainen häkki on värikäs
häkissä on kamera
häkki on keltainen häkki on punainen häkki on sininen
häkissä on valo häkissä on pimeä häkillä on tunteet
häkistä on kuva kuva on tunnettu
kuva on häkissä
tänään häkki eilen häkki ikkunasta lentää sisään
ikkuna
kokoelmasta Häkki (2011)
Häkki on Juha Raution toinen runokokoelma, joka on ollut vuosia loppuunmyyty. Vuonna 2021 teoksesta on tulossa kovakantinen uudelleenjulkaisu.
ota kivi
aseta kiven päälle
kivi ja ota kivi aseta
kiven päälle kivi ja ota kivi
aseta kiven päälle kivi
odota
kiven päälle lumi
lumen päälle jäljet
jälkien päälle eksyminen
eksymisen päälle pelko
pelon päälle ylpeys
ylpeyden päälle kiima
kiiman päälle häpeä
odota
häpeän päälle rajat
rajojen päälle muuri
muurin päälle vartija
vartijan päälle univormu
univormun päälle kunnia
kunnian päälle oikeutus
oikeutuksen päälle historia
odota
ota kivi
aseta kivi huolellisesti
historian päälle kivi
jonka päällä pyöveli
tekee vain työtään
runo teoksesta Häkki (2011)
1.
Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.
2.
Ostin marketista hyppynarun
minun puolestani kylmä sota voi alkaa.
3.
Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,
otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan
minkä tahansa oopperan lavasteisiin.
Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.
Toinen kielistäni oli jo sammunut,
toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.
Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.
Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.
Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.
Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.
Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.
Selitin kaiken historiaksi.
Vastasin luolamaalauksiin.
Minulla oli kielen päällä oma polku.
Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.
Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.
Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.
Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.
Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.
Teeskentelin sokeaa näkijää.
Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.
Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa
kaukana todellisuudesta,
enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,
sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,
sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.
Harjoittelin tulevaa laulukeikkaani varten ja löysin kovalevyltäni tällaisen. Muistin kyllä että sävelsin joskus aikoinani Uuno Kailaan Partaalla-runon lauluksi. Tässä on siitä äänitys, joka on päivätty 23.12.2008.
Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)
Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta, minulla ei ole mitään asiaa, minua väsyttää mutta uni ei tule, haluaisin että joku jakaisi päiväni kanssani, en tarvitse tätä kaikkea tilaa, kaikki kiertää kehää, tällaisia minä mietin, en muista sinusta mitään, olitko joskus osa elämääni? minun elämässäni ei nykyään tapahdu mitään, tapahtuuko sinun? minun selkääni särkee ja vatsani kasvaa, mutta minä en synnytä mitään, usein minä ajattelen sinua, ketä minä ajattelen? anteeksi että en ole kirjoittanut, minun on kyllä ollut tarkoitus, mutta jotenkin minusta tuntuu kuin päiväni olisivat lakanneet kuulumasta kenellekään, kuuletko sinä? olenko minä sairastunut vai onko minä sairaus, kysyinkö minä tätä jo? en tiedä enää mitään, joko sinä olet hankkiutunut lapsistamme eroon, mitkä nimet me niille annoimmekaan? äh, olen pahoillani, mihin minä jäin, mihin sinä jäit, jäimmekö me vai jätettiinkö meidät? miksei kukaan vastaa? sinä olet ihmiskunta, tiedätkö mitä et tee? minä, sinä, kerran me puhuimme samoista asioista, samoilla sanoilla, meillä oli nauhoitetut vuorosanat. Olimme näkevinämme horisontin märkivissä haavoissa auringonlaskun
Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)
Peilaat paljon,
et saa koskaan tarpeeksesi mistään.
Sinua ajaa nälkä,
olet valmis mihin tahansa aterian vuoksi.
Sinun on tehtävä samat typeryydet
uudestaan ja uudestaan
sinua polttaa jano.
Sinun on seurattava impulssejasi,
syötävä mustaa vanukasta,
jouduttava nöyryytetyksi, mutta naurettava sille.
Ympärivuotinen juoksuaika kellossasi sinun on
karistettava kulttuuri niskastasi, valkoinen apina,
pakoiltava työtä, lunastettava epäluottamus
naamallasi omahyväinen kuriton hymy,
juostava pakoon kolmella ontuvalla jalallasi,
kirottava jumalasi neljällä kielelläsi,
viisi kertaa kuusi kertaa seitsemän
on helmitaulussasi aina nolla,
niin kuin sinulla helmitaulu olisi.
Ja yksi on aina yksi:
sylisi pariton luku.
Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)
Juha Rautio 