Raymond Carverin Koiran kuolema ja muita runoja uudessa Kirjo-lehdessä

Tuoreimmassa Kirjo-lehden numerossa 4/2011 on kahdeksan suomentamaani Raymond Carverin runoa. Carverista on kirjoittanut myös Juha Siro blogissaan. Katso myös oma aikaisempi merkintäni.

Liitän tähän yhden kääntämäni runon nimeltään ’Koiran kuolema’ (Your dog dies). Se oli ensimmäinen suomentamani runo Carverilta ja muistan vaikuttuneeni siitä jo ensi lukemalla. Lisää carvereita voitte lukea lehdestä, jota saa ainakin kirjastoista ja Akateemisista kirjakaupoista.

Koiran kuolema

se jää pakettiauton alle.
löydät sen tien sivusta,
hautaat sen.
tuntuu pahalta sen puolesta.
tuntuu henkilökohtaisesti pahalta,
mutta tuntuu pahalta myös tyttäresi puolesta,
se oli hänen lemmikkinsä
miten hän sitä rakasti
tapasi hyräillä sille
otti vuoteeseensa nukkumaan.
kirjoitat siitä runon.
nimeät sen runoksi tyttärellesi
jonka koiran yli pakettiauto ajoi
ja kuinka sinä hoidit asian
kannoit sen metsään
ja hautasit sen syvälle, syvälle.
ja siitä runosta tulee niin hyvä
että olet melkein iloinen pienen koiran
yliajosta, muuten et olisi koskaan
tullut kirjoittaneeksi tuota hienoa runoa.
sitten istut alas kirjoittamaan
runoa jossa kirjoitetaan runo
tämän koiran kuolemasta.
mutta kun istut kirjoittamassa
kuulet naisen huutavan
nimeäsi, etunimeäsi
sen kahta tavua,
sydämesi seisahtuu.
hetken kuluttua, jatkat kirjoittamista.
nainen huutaa uudestaan.
ihmettelet, miten pitkälle tämä voi jatkua.

(suom. Juha Rautio)

nolla, yksi

teoksesta  Häkki (2011)

nolla = miellyttämisen unohtaminen
yksi = miellyttämisen unohdus
nolla = unohduksen miellyttäminen
yksi = unohduksen miellyttävyys

nolla on aurinko, yksi on ihminen

mikä on tämä asetehdas
johon olemme värväytyneet kesätöihin
ja miksi syksyä ei tule

nolla, kirjoittaa testamentti
yksi, jättää jälki historiaan
nolla, pöydän alla
vapisevaan juhlapöytäliinan liepeeseen
yksi pieni tahra

nolla, auringonkukka puhkeaa pupilliin
yksi, ne tulevat koputtamatta sisään ja
käyvät peremmälle

 

Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa minikiertue 13-15.11 Kittilässä

Rovaniemeläinen Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk jatkaa toimintansa viemistä uusiin paikkoihin. 13.-15. marraskuuta Agit-Cirkin jäsenet runoilija Juha Rautio sekä runoilijajonglööri Miika Nuutinen kiertävät kirjastoauton matkassa Kittilän maaseutua.

Tavoitteena on viedä runoja ja esitystaidetta yksittäisten ihmisten luo sekä kohdata uutta yleisöä taajamien ulkopuolella. Kirjastoauton pysähtyessä asumusten pihapiiriin runoilijat lukevat runoja uusista teoksistaan sekä esittävät pienimuotoisia yhteisiä numeroita.

Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa minikiertueen toteuttavat sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk sekä Kittilän kulttuuritoimi. Kiertuetta pystyy seuraamaan blogista: http://pohjoinenrunokiertue.wordpress.com

Tarkemmat yhteystiedot:
Agit-Cirk ry info@agitcirk.com
Kittilän kulttuurisihteeri marika.salminen@kittila.fi

 

Purjehdusshakkia

Joose Keskitalo ja Miika Nuutinen pelaavat purjehdusshakkia Saimaan runokiertueella 2010. Lainaus kiertueen blogista samalta vuodelta:

”Päästyämme suur-Saimaalle alkoi kunnon rock n’ roll. Uusi perinnelajimme, purjehdusshakki hankaloitui huomattavasti. Miika ja Juha yrittivät kolmesti pelata peliä loppuun päätyen joka kerta samaan lopputulokseen. Lopulta oli pakko myöntää, että keli on yksinkertaisesti liian haastava edes pikapelien pelaamiseen; suurin osa ajasta meni tasapainotellessa laudan kanssa, siirtoja oli lähes mahdotonta tänä aikana miettiä. Toista se oli tiistaina, jolloin pystyi pelaamaan kannella. Ehkä ensi kesäksi voisi hankkia magneettiset nappulat. Toisaalta, ei se olisi enää sitten sama.”

– Saimaan runokiertueen blogista 1.7.2010

ei kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

hymyilee
suloisesti, seepian sävyissä
hänen sylinsä on hyökkäysvalmiina
kamera
haluaisi kääntää katseensa
mutta filmin silmä
ei rävähdä

kuristava tunne : hyvä valaisu : oikea kuvakulma. ei
kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

hänen katseessaan rannaton lihaliemi
ei peitä mitään, tuo vain
mittasuhteet selvemmin esiin

sunnuntai-iltapäivän
utuisessa autereessa
kokonainen varjojen lauma
joskus kun katsomme tahallamme ohi
hän hymyilee
pysyvän hymyn

George Grosz: Daum Marries Her Pedantic Automaton George in May 1920; John Heartfield Is Very Glad of It (1920)

Kaira ja kaverit

kuva Joonas Martikainen 2010

”Koko maisemareitin ajan katselimme sopivaa paikkaa valokuvausta varten. Joonaksella oli visio Miikasta pilkkimässä, sitä varten matkaan oli otettu kaira ja pilkkikamat. Kevon luonnonpuistossa kyllästyimme odottamaan oikeita järvimaisemia ja kurvasimme tien sivuun. Lopullinen visio aukesi nopeasti.”

– 20.3.2010, Periferia-projektin blogista