Runo

ei kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

hymyilee
suloisesti, seepian sävyissä
hänen sylinsä on hyökkäysvalmiina
kamera
haluaisi kääntää katseensa
mutta filmin silmä
ei rävähdä

kuristava tunne : hyvä valaisu : oikea kuvakulma. ei
kuristavaa tunnetta hyvää valaisua oikeaa kuvakulmaa

hänen katseessaan rannaton lihaliemi
ei peitä mitään, tuo vain
mittasuhteet selvemmin esiin

sunnuntai-iltapäivän
utuisessa autereessa
kokonainen varjojen lauma
joskus kun katsomme tahallamme ohi
hän hymyilee
pysyvän hymyn

George Grosz: Daum Marries Her Pedantic Automaton George in May 1920; John Heartfield Is Very Glad of It (1920)

Ja yksityiskohdat, etäpesäkkeet

/ Juha Rautio / 2 kommenttia

Vaeltelen kuumeisena ja heikkona
Oslon sateisia katuja
jokainen askel ihmettelee
mitä oikein teen täällä
lukemattomat käytöstä poistuneet tunnusluvut
täyttävät tajuntani
ja joistain mieleen nousee
naurusi, jota en ole
kuullut enää vuosiin, en edes
muista tarkasti kuinka kauan siitä on
nyt jokainen väsynyt askel ihmettelee
jokainen kengänpohjan kokoinen
pala asfalttia jakaa vastauksiaan:
en ollut täysikuu nielussasi
en partaterä jalkojesi välissä
välinpitämättömìn silmin
ohikatsovat nurkat joita ilman
et osannut nukkua
olimme nuoria, lapsenuskoisia
luottavaisia kuin tutkimusmatkailijat
ainostaan paljon huonommin varustautuneita
kaikki peilit nauroivat samaa eloisaa
nauruasi, kerran nauroimme pois lukemattomat tunnusluvut
joita turhaan yritän nyt unohtaa, kaikki tarpeeton tieto
poispyyhkimättömällä tavalla läsnä
ja yksityiskohdat
etäpesäkkeet

Edvard Munch: Melancholy III

Edvard Munch: Melancholy III

Kadulle satoi rakeita

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009), s. 13

Kadulle satoi rakeita, vierasta kieltä
kimpoilevia sanoja
Kätkimme purjeet
säkenöivään pilveen, kun jääkausien välissä
lämmitimme käsiämme, jotka paloivat

Nukahti umpeen kuin lasin lävitse katseltu mykkäfilmi
missä laihat kulkurit pälyilevät toistensa ohi
kulkevat edestakaisin ristiinrastiin puistoa

Nukahti umpeen muistinvarainen arki, josta piti tulla tie perille
tai perikatoon
Nyt asfaltti on ollut hiljaa jo sukupolvien matkan
eikä pölykään enää räjähtele vasten valottomia katseita

Kurkottelen yksinäistä sädettä, käteni osuu johonkin
Tämä on hetki, hieman ennen kuin tulen löytämään
sinut

David Lynch: Bébé électrique en apesanteur 1986). Dessin à la crale, 29,5 * 41,5.


Viinakuun ikimuistoiset uskonnontunnit

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

viinakuun ikimuistoiset
uskonnontunnit, silmät sirrillään
puhallettiin pilliin
titityytä, mustaa hattaraa,
harmaata serpentiiniä
valkoisia vappupalloja ja foliomunia
pilvistä
säätä
taivaista
alapäätä
ja sit
kelattiin videonauhat alkuun, revittiin
magneettinauha
pihalle, viritettiin puihin
kunnon koorus
improvisoitiin jotain eikä kuviteltu
ettei jälkipolville
jäisi tallennetta


Kuva Max Ernst, 1927

Puhun liikaa, en erotu porukasta

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009)

Puhun liikaa, en erotu porukasta
musta pukuni vaihtaa väriä
venytän identiteettiäni ovimiehen ja oraakkelin välillä
välittämisen ja valittamisen jänneväli
muodostaa jännitysnäytelmän mäntykankaalle
ompelen pimeässä
ompelen pimeässä lisää
minussa ei ole liikaa liikkuvia osia
mutta kuka korjaisi sen mitä minussa ei ole
minulle on kerrottu, olen pelkkä kone
osaan toistaa tämän maapallon ympäri
tämän maapallon ympäri
kuin virus

Kuva, Franz Kafka

Papukaijan uudenvuodenpuhe

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

teoksesta Häkki (2011)

Vuoden viimeisenä yönä joensuulaisen hotellin respassa

[vihellys] kansalaiset
hello, kun minä vihellän, ihmisen tuntevat
se ei ole minun suruni

vihellän iloa, hello, vuodesta 1986 olen istunut tässä
ne keksivät ajan, olen seurannut viisareita
onpa se viisas (tsok-tsok)
minulla ei ole ääntä (tsok-tsok)
minä en ole magnetofoni, tietäisittepä mitä minä olen kuullut
[vihellys] yhden vuoden teeskentelin mykkää, toisen sokeaa
kuinka monesti olen eläytynyt kaltereitteni tuuleen?
heittäytynyt siivilleni lyhyeen, lyhyeen lentoon
minä en ole peili, en vuosirengas[vihellys]
ne keksivät ajan, ne rakastavat hyviä kysymyksiä
kuinka monesti kalterini on sahattu poikki?
pähkinöiden sisään ujutettu viila, minne minä menisin
hello, mitä kuuluu?

minä olen hiljaa nyt, kohta

minut peitellään sademetsäkuvioidulla huovalla
silloin minä sanon hyvää yötä (tsok-tsok) [vihellys]
uneksin tuulesta, oksista, vehreistä latvuksista
minä elän keskimäärin yli 70-vuotiaaksi
kun minä väsyn, minä menen pois
minä (tsok-tsok) minä kivetyn
minä harmaa
fossiili, näytteillä yhä

kuva, Francis Picabia

Sade, pienet laineet, tanssijat

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

teoksesta Häkki (2011)

Sade, pienet laineet, tanssijat,
kuohuva pinta, ja ilmassa poika kuin perhonen,
tämä outo maisema, tummine hopeavarjoineen voisi olla tärähtäneestä mustavalkokuvasta
tai vain tuokio sellaisesta päivästä jonka mieluiten unohtaisit, kohtauksesta, josta sumuisiksi varjoiksi tallentuneet paikkallaolijat myöhemmin vaikenevat, muistavat olleensa jossain aivan muualla.

Ei tuota paikkaakaan varsinaisesti ole.
Mikä lie outo seutu, puhutaan jostain muusta, jooko.

Outo maisema, pienet laineet, sade, tanssijat,
kuohuva pinta, ja ilmassa poika kuin perhonen, vain hetkeä ennen eetteriä
ja siivet lävistävää neulaa.

Kuva: Man Ray, Rayograph 1922

Kaupunki oli ilman sähköä

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009)

Kaupunki oli ilman sähköä
kaupunki oli ilman vettä
kaupunki kohosi ja katosi
horisonttiin
seuraavalla viikolla
kaikki oli entistä
samanlaisempaa
jälleen
tunsin pelon
tunsin pelon viestijärjestelmät
mosaiikkiset neulanlyönnit
iltapäivän kaasuvalossa
lasimurskasateen selässäni
tunsin
katseen kujajuoksun jossa
varjot matkaavat kahteen
suuntaan valomme
leikkaavat myrkytyksen oireet
tunsin yksinäisten katujen
kaksoisetäisyydet
kuljetetun musiikin ihon
vaatteittesi kauhun
tunsin lapsen joka oli vangittu
silmäsi sisään


Kuva, Kurt Schwitters

patsaan luonnon aallot

/ Juha Rautio / Jätä kommentti

… hän uskoo olevansa patsas hänestä tullut luonto hänestä puhkeavat aallot vain silloin, saa puu puiden joukossa ruukun rukouksen
kaltaisen asennon parantavan värinän hyrinän rummun vain raajojen
_____________kerätty herääminen ruu suu kuu armomurhan sukupuu
shakkilaudan lakeus suon oikeus jaettu uskomus kielletty kokemus
vain hän uskoo kokevansa
_________patsaan
_____________luonnon
______ ____aallot


Kuva: Hans Arp