Fear and loathing in Savonranta

Olin lupautunut esiintymään Savonrantapäivillä osana Kansan sivistysrahaston Ruusintorpan residenssikesääni. Serkkuni Henri Rautio sattui juuri parahiksi vierailemaan Ruusintorpalla saksofoninsa kanssa. Ehdotin perjantai-iltana Henrille yhteisesiintymistä ja hänellehän se sopi.

Lauantaiaamulla kävelimme vierasvenesatamaan ihmettelemään tapahtumaa. Meitä ennen oli mm. murremestari ja harmonikansoittoa, unohtamatta mekaanista rodeohärkää ja naulanlyöntikilpailua. Henri aloitti foninsoiton ja minä luin alkuun kaksi runoa: Olen matkinut kaikkia lintuja sekä Aurinkokelloni. Ennen keikkaa päätin, että tässä seurassa ei auta sievistellä; tämä yleisö oli Manifestinsa ansainnut.

Settimme jakoi sopivasti porukkaa kahtia, osa piti, osa paheksui. ”Justiinsa, tuon miehen runoja en kyllä varmasti osta!”


Savonrantalaista runoyleisöä, kuva Titta Minkkinen

Periferia-projekti esiintyi Savonrannalla

Kävimme tekemässä pistokeikan Agit-Cirkin Periferia-projektin kanssa Ravintola Myllykartanossa Savonrannalla. Projektin blogissa lisää kuvia ja juttua aiheesta.

Periferia-projekti Ravintola Myllykartanossa 19.7.2011 (kuva Titta Minkkinen)

Periferia – projekti 2009-2013

”Periferia” on kaksiosainen poikkitaiteellinen projekti, joka tapahtuu sekä Pohjois-, että Itä-suomen alueilla.

Ensimmäinen osa projektia on valmistaa runoa, musiikkia ja sirkusta yhdistävä esitys, joka on tarpeeksi pienimuotoinen että se mahtuu yhteen henkilöautoon esiintyjineen. Kokonaisuutta esitetään pienillä paikkakunnilla, kuppiloissa ja toreilla. Esiintymisten yhteydessä jutellaan paikallisten ihmisten kanssa ja tutustutaan paikallisten elämään.

Kaikki esiintymismatkat ja haastattelut ym. mitä tien päällä tapahtuu, tallennetaan hyvin, valokuvaten, videoiden ja ääninauhuria käyttäen. Esiintymismatkoista ylläpidetään myös jatkuvapäivitteistä blogia.

Projektin toinen osa on dokumenttiaineiston kokoaminen näyttelyksi ja dokumenttielokuvaksi. Näyttely avataan ensimmäisen kerran Rovaniemellä, mutta se viedään myös Etelä-Suomeen.

Periferia -projekti 2009- from Agit Cirk on Vimeo.

Projektia tukee Suomen kulttuurirahasto, Lapin Maakuntarahasto, sekä Taiteen keskustoimikunta

Kirjo 2/2011 Hämeen uusi runo

Uudessa Kirjo-lehdessä on teemana Hämeen uusi runo. Lehdestä löytyy yksi runo myös minulta. Lehden voi ladata myös PDF:nä täältä.

logo

4 numeroa vuodessa

””””””””””””””””””””””””””””””
Julkaisija: Kulttuuriseura Kirjo
Päätoimittajat: Jussi Rusko ja Erkki Kiviniemi
Toimitussihteeri: J. K. Ihalainen
Julkaisupaikka: Tampere

Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJO ilmestyy neljänä vuodenaikana.
Kulttuurilehden perimmäinen tarkoitus on kaivaa esiin se tarunomainen aarre, mikä sateenkaaren päässä on kätköissä. Lehden vakituiseen avustajakuntaan on lukeutunut näyttävä joukko kirjoittajia, kuten Risto Ahti, Juha Siro, Kai Kyösti Kaukovalta, Erkki Aura, Rita Dahl, Jaakko Hämeen-Anttila, ja Matti Luoma (1925 – 2007). Vuodesta 2000 lehden numeroissa on julkaistu käännösrunoutta mm. Tiibetistä, Tanskasta, Ruotsista, Unkarista, Ranskasta, Islannista, Yhdysvalloista, Portugalista ja Saamenmaasta.

Lehti on vakiinnuttanut asemansa laaja-alaisena ja omaleimaisena kulttuurilehtenä, joka saavuttaa kaiken aikaa lisää lukijoita. Lehden levikki keinuu viidensadan kahta puolta. Näistä suurin osa on lehden tilaajia. Irtonumeroita myydään Akateemisissa kautta maan.

Juha Raution Duo Perikato

Juha Raution Duo Perikato yhdistelee Juha Raution runoja sekä Raution ja Veli-Matti Rintalan äänimaisemia. Tässä videonäytteessä kuullaan runot En näe taivasta, Olemme värikuvia, Kaupunki oli ilman vettä ja Sulauduin väkijoukkoon. Kaksi ensimmäistä runoa ovat kirjasta Häkki (Sanasato 2011), jälkimmäiset esikoisteoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (Sanasato 2009). Esitys on taltioitu RunoKulma-klubilla 9.4.2011 Porissa.

Alemman videon Sysäsin itseni liikkeelle -runo on teoksesta Häkki (Sanasato 2011) s.49

Duo Perikato: Runot Juha Rautio, wavedrum Veli-Matti Rintala. Taustat Juha Rautio & Veli-Matti Rintala.

Pieni poika sytyttää tulen

Teoksesta Häkki (2011)

Pieni poika sytyttää tulen
nielee savua
avaa rannekellonsa lukon
nostaa kellon korvalleen
räsähtävän liekin sisältä vyöryy hiljaisuus
äkkiä jalanjälkien ääniä
ne rummuttavat, lähestyy
rummuttavat, lähes
kymmenmetriset liekit piiskaavat tähtikirkasta yötä
rämisyttävät kastanjettejaan
repivät suista suolaista sylkeä
hehkuvasilmäiset kekälepaariat hivelevät
halvaantuneita jalkoja
yön nokiset lapset syntyvät koiraina
osa toimii myöhemmin myös naaraana
synnyttäen, kasvattaen
väki kiertää jättiläisroviota
kuin aurinko seisovaa kelloa
innokkaimmat kulkevat kuin muurahaiset
tulen ja hämärän väliä
toteuttaen lajityypillistä käyttäytymistään
tätä jatkuu viikkoja, vuosia, aurinkoa ei näy
väki kiertää roviota, lisäten
kukin osansa tulen syötäväksi
hämärästä vaeltaa lisää
liekit vaativat lisää
ja ne kiertävät, kiertävät
ne voivat hitaasti nääntyä nälkään
niillä on liikaa virikkeitä
tuli pyyhkii kaiken
vaatteita ei kukaan muista koskaan olleenkaan
mikä sivistys, mikä antiikki
kuka jumala, kuka allah, mikä buddha
ja kieli, sekin kärventynyt
pelkkä liekkien rytmi
pelkkä jalanjälkien rummutus
pelkkä maailmanpalo, pelon poissaolo
uuden jumalattaren tuhat vanhaa nimeä
joka hetki tuhat uutta
joka hetki maailma sinussa syntyy
ja palaa pois kuin roska auringon verkkokalvolla

kuva, Henri Michaux, 1963