Aloitin syksyllä 2017 romaanikäsikirjoituksen. Olen päivännyt projektin 13.11.2017, se oli maanantai ja ilmeisesti uusi viikko oli alkanut reippaasti uudella kirjoitusprojektilla.

28.11.2017 kirjoitin työpäiväkirjaani näin: ”Käsikseni idea lähti siitä että kirjoittaisin dekkarin jossa voisin leikkiä. Jonkinlaisen kokeellisen romaanin tai lajityypillä leikkivän tekstin. Rima alas, mieli ylös.”

Minulla ei ollut tuolloin mitään rahoitusta, vaan kirjoitin työmarkkinatuella ilman tulospaineita. Edellisestä julkaisustani oli kulunut jo melkein viisi vuotta eikä minulla ollut tietoa kustantajasta. Minulla oli vähän menetettävää.

Joulun jälkeen käsiksessäni oli 15000 sanaa. Ja jatkoin kirjoittamista 500 sanaa päivässä -menetelmällä.

Keväällä 2018 Huhtikuussa olin Sysmän Villa Sarkiassa viimeistelemässä syksyllä ilmestyvää runokokoelmaani Festivaali, jolle olin alkuvuodesta saanut kustannussopimuksen Enostonelta. Kirjoitin residensissä myös Random-Karaokea. Olin saanut 500 sanan päivätavotteillani punnerrettua käsiksen raakatekstin jo yli 35 000 sanan ja siihen se sitten jäi. En tiennyt miten olisin romaanin lopettanut.

Rennosti aloittamani kirjallinen kokeilu oli kieltämättä venynyt jo pitkäksi. Jätin puoli vuotta sitten aloittamani tekstin hautumaan ja siirryin muihin kirjoitustöihin.

Aika ajoin avasin tiedoston ja otin sen uudestaan työn alle. Talvella 2020 Käsikirjoitus oli paisunut jo lähes 40 000 sanaan, mutta se ei varsinaisesti helpottanut olennaisen hahmottamista.

Syksyllä 2020 romaani liikahti. Kirjoitin elo-syyskuussa sitä muutaman viikon ja lokakuussa lähetin lopulta Enostonelle sähköpostin, jonka liitteenä oli käsikirjoitus. En ollut tuossa vaiheessa vielä näyttänyt Random-karaokea kenellekään. Kirjoitin saatteeksi kustantajalle näin:

Oli puhetta että oon nyt muutaman vuoden ajan ajoittain askarrellut romaanikäsiksen kanssa. Oikeestaan niitä on kaksi, mutta tämän sain valmiiksi ensin, niin laitan luettavaksi. Hiottavaa varmaan jäi, mutta ehkä tätä kehtaa jo tässä kohtaa luetuttaa. Oleellinen kysymys tietenkin on, että kiinnostaisiko Enostonea kustantaa tällainen kummallinen teos. Olen valmis työstämään sitä toki vielä.

Romaanini koettelee parodisesti rikoromaanin rajoja ja ammentaa viihdekirjallisuuden konventioista. Rikokset eivät Random-karaoken vaihtoehtohistoriallisessa maailmassa ratkea, sillä saavutetusta edusta eli omasta työpaikasta kiinni pitäminen on työn tärkein sisältö. Työelämän laidoille jää vain laulaminen. Mitä pitäisi ajatella ilmalennon aikana kuolevista mäkihyppääjistä? Entä onko karaokelappuihin piilotettu esoteerinen peli? Voiko kaikesta sittenkään syyttää Multaa?

Kustantaja vastasi olevansa kiinnostunut ja lukevansa sen heti kun ehtii. Kustannussopimus teoksesta tehtiin tammikuussa 2021 samaan aikaan kuin runokokoelmastani Tradista. Otin keväällä vielä Randomin työn alle ja palautin käsiksen sovitun aikataulun mukaisesti kustannustoimittajalleni luettavaksi 31.5. Hän ehti kommentoida sitä vasta syksyllä 2021, jolloin toimitusprosessi pääsi alkamaan. Koska minulla oli tulossa syksyllä runokokoelma, tämä ei haitannut lainkaan.

Joulukuussa 2021 olimme pari käyneet pari kierrosta kustannustoimittajan kanssa ja tammikuussa 2022 luovutin lopullisen version romaanin sisuksesta oikolukijalle. Romaani oli supistunut neljänneksellä laajimmasta versiostaan. Ainakin yksi kokonainen tarinalinja siirtyi delete-napilla valkeaan. Tarkistusten ja pikkuviilauksien jälkeen romaanin viimeisessä versiossa oli vain 27 000 sanaa.

Aikaa romaaniin aloittamisesta painoluvan antamiseen meni osapuilleen 4 vuotta ja 4 kuukautta. Tunteja ei ehkä parane laskea. Sanotaan näin, että monena aamuna ajattelin teosta.

Mutta nyt kirja on painossa ja sen pitäisi ilmestyä vielä huhtikuun aikana! Jännityksellä odotamme lukijoiden vastaanottoa. Kirjaa voi jo ennakkotilata kustantajalta.