Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja?

Blogi, Video

MISS-kollektiivin haastattelu öisellä majakalla 

On kuulas maaliskuinen yö. Kävelen jäällä rannasta pois päin ja mietin, että tämä tulisi jo pelkästään jo haastattelupaikkana olemaan yksi omituisimmista. Olin ottanut toistuvasti yhteyttä itseään MISS:iksi kutsuvaan ryhmään. Lopulta sain yhteyden sähköpostitse. Itseään MISS1:ksi kutsuva henkilö lupasi haastattelun, mutta ainoa paikka, joka ryhmälle sopisi, oli Siilinkarin majakka keskellä Näsijärveä, ja sopiva kellonaika 01:23.

Majakan kiertävä valokaistale pyyhkii autiota järven jäätä. Vierelläni seisoo vaitonaisena kolme mikkihiirinaamareihin ja mustiin pukuihin sonnustautunutta hahmoa, jotka eivät vastaa tervehdykseeni. Kysymyksiin he vastaavat lyhyesti, muun ajan ovat hiljaa. En tunne oloani lainkaan mukavaksi.

MISS kuvaa itseään esittelyssään lakonisesti: ”M.I.S.S. on ryhmittymä jolla on naamarit ja jaettu identiteetti.” Enempää tietoa heistä ei ole. Minulla oli vaikeuksia erottaa heitä toisistaan, joten joudun tässä haastattelussa merkitsemään kaikki samalle puhujalle.

Miksi te valitsitte paikaksi majakan? Onko tässä jotakin symboliikkaa?

Kukaan ei vastaa. Haastattelun kuluessa opin vaihtamaan kysymystä hiljaisuuden edessä.

Olen kuullut monenlaisia tulkintoja naamareistanne. Jotkut ovat nähneet ne postmodernina ironiana, toiset kapitalismikritiikkinä, eräs ystäväni kuvasi ulkoasuanne painajaismaiseksi surrealismiksi. Mikä on naamareiden historia? Ovatko ne olleet mukana alusta asti?

MISS: Naamioilla on pitkät perinteet.

MISS: On.

MISS: Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi, jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja, kysyi jo Michaux aikoinaan.

Olette kuitenkin tietoisia siitä, että tällainen disneylainen kuvasto nähdään tällaisessa kontekstissa automaattisesti metaforisena?

Kukaan ei vastaa.

Te olette esiintyneet aika harvoin ja erilaisissa tilaisuuksissa. Tiedotteessanne kerrotaan teidän tehneen keikkoja ulkomaillakin. Keväällä 2007 olitte pohjois-Espanjassa. Kertoisitteko tästä lisää.

MISS: Tutkimme cidran aerodynamiikkaa.

MISS: Pääasiassa.

MISS: Tutustuimme myös fasistien metkuihin.

MISS on siis laajasti määriteltynä performanssiryhmä enemmän kuin musiikkiyhtye?

MISS: Kyllä.

MISS: Joskus.

MISS: Se vaihtelee.

Entä tämä kiinnostuksenne astrologiaan ja krokettiin. Näitäkään ei ole paljon esiintyvissä taiteissa käsitelty.

MISS: Syystä.

MISS: Kroketti on peleistä jaloin.

MISS: Ja astrologia taiteista.

Onko MISS:llä mitään uutta tarjottavaa tähän läpeensä ironiseen aikaan?

MISS: Ei.

MISS: On.

MISS: Seuraava kysymys.

Tätä uutuudenvaatimusta on toki toistuvasti kritisoitu. Onko tämä kritiikki myös MISS:n viesti?

Kukaan ei vastaa.

Kysyn vielä muutamia kysymyksiä, mutta koska vastaukset ovat kautta linjan samankaltaisia, luovutan. Kiitän haastattelusta ja käännyn kävelemään kohti rantaa. Odotan turhaan hetken, että he lähtisivät kävelemään kanssani, mutta kääntyessäni katsomaan näen yhä outojen pallokorvien siluetit majakanrannassa. Tänne lähtiessäni tiesin kyllä, että ne tulevat säännöllisesti vierailemaan unissani, mutta kaikella on hintansa.

(Haastattelu on kirjoitettu vuonna 2009. Sitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta julkaistu nimeltä mainitsemattomassa lehdessä jota varten sen aikoinaan tein. Laitan sen nyt tänne, onpahan ainakin jossain luettavissa. Haastattelun kuvat sain M.I.S.S-kollektiivilta. )

Jälkikirjoitus:

Olin Rovaniemen kaupunginkirjastolla esiintymässä keväällä 2009 Transsi ja sen varjo -projektilla. Samassa tilaisuudessa sain todistaa M.I.S.S.-konsernin vuosikatsauksen. Toisen allaolevista videoleikkeistä sain suoraan ryhmältä. Tässä videoita:

Pieni poika sytyttää tulen

Runo

Teoksesta Häkki (2011)

Pieni poika sytyttää tulen
nielee savua
avaa rannekellonsa lukon
nostaa kellon korvalleen
räsähtävän liekin sisältä vyöryy hiljaisuus
äkkiä jalanjälkien ääniä
ne rummuttavat, lähestyy
rummuttavat, lähes
kymmenmetriset liekit piiskaavat tähtikirkasta yötä
rämisyttävät kastanjettejaan
repivät suista suolaista sylkeä
hehkuvasilmäiset kekälepaariat hivelevät
halvaantuneita jalkoja
yön nokiset lapset syntyvät koiraina
osa toimii myöhemmin myös naaraana
synnyttäen, kasvattaen
väki kiertää jättiläisroviota
kuin aurinko seisovaa kelloa
innokkaimmat kulkevat kuin muurahaiset
tulen ja hämärän väliä
toteuttaen lajityypillistä käyttäytymistään
tätä jatkuu viikkoja, vuosia, aurinkoa ei näy
väki kiertää roviota, lisäten
kukin osansa tulen syötäväksi
hämärästä vaeltaa lisää
liekit vaativat lisää
ja ne kiertävät, kiertävät
ne voivat hitaasti nääntyä nälkään
niillä on liikaa virikkeitä
tuli pyyhkii kaiken
vaatteita ei kukaan muista koskaan olleenkaan
mikä sivistys, mikä antiikki
kuka jumala, kuka allah, mikä buddha
ja kieli, sekin kärventynyt
pelkkä liekkien rytmi
pelkkä jalanjälkien rummutus
pelkkä maailmanpalo, pelon poissaolo
uuden jumalattaren tuhat vanhaa nimeä
joka hetki tuhat uutta
joka hetki maailma sinussa syntyy
ja palaa pois kuin roska auringon verkkokalvolla

kuva, Henri Michaux, 1963