Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Laulun istumisesta ja muista ekstaasitekniikoista — 15.8.2018

Laulun istumisesta ja muista ekstaasitekniikoista

153646

Menneitä, osa 5: 2012

Vuonna 2012 kirjoitin ns. runotrilogiani päätösosaa. Olin saanut Kordelinin rahastolta yhden kuukauden apurahan, jonka varassa keskityin tammikuussa kirjoittamaan. Kuukauden jälkeen olin jo suhteellisen pitkällä käsikirjoitukseni kanssa. Nimi ”Istu laulu” oli ainakin jo valikoitunut ja julkaisustakin alustavasti sovittu seuraavalle vuodelle. Carver-käännökset kulkivat vielä rinnalla ja niiden julkaisukin oli jo pariin kertaan siirtynyt kustantajan muiden kiireiden vuoksi. 2011-12 talvena harjoittelimme myös Rovaniemellä tulevaa Syvä-esitystä varten. Kevään aikana treenijaksoja oli muistaakseni ainakin pari Rovaniemellä ja yksi Helsingissä. Tämä video edelliseltä syksyltä kuvaa valmistautumista esitykseen:

Lue loppuun

Uuden kokoelman koevedos saapui painosta — 14.8.2018
”Ai mä oon Suomessa?” — 8.8.2018

”Ai mä oon Suomessa?”

Menneitä, osa 4: 2011

Vuoden 2011 tärkein juttu oli varmasti toisen runokokoelmani julkaisu. Olin aloittanut kirjoittamaan uutta käsikirjoitusta välittömästi esikoisteokseni jälkeen, joten sain toisen kokoelmani valmiiksi puolessatoista vuodessa. Häkki julkaistiin 11. helmikuuta Runokauppa Kattilan synttäreillä. Siinä missä esikoista tyypillisesti hiotaan liiallisuuksiinkin asti, pyrin toisessa kokoelmassani rennompaan ilmaisuun. Kirjan esitetyin runo lienee Manifesti, jonka olin kirjoittanut jo pari vuotta aikaisemmin junamatkalla Pieksämäeltä Joensuuhun. Olen varmasti vuosien varrella vetänyt sen satoja kertoja erilaisille yleisöille.Häkki (Sanasato 2011)

Vuoden ensimmäinen esiintymiseni oli Galleria-rajatilassa, jossa Aleksi Martikaisella oli näyttelyn avajaiset. Tuosta näyttelystä bongasin Häkin kansikuvan. Aleksin grafiikkaa oli myös kahden seuraavan runokokoelmani kuvituksena.

Helmikuussa esiinnyimme Samuli Männistön kanssa Runokaupan synttäriklubilla, jossa myös Häkki julkaistiin. Julkkareissani esiintyi myös Joose Keskitalo. Seuraava dialogi on jäänyt mieleen.

JOOSE: Seuraava biisi kertoo kärpäsistä.

KIRSI KUNNAS: Mistä?

JOOSE: Kärpäsistä.

KK: Ai kun kiva.

Seuraavana päivänä Männistö-Rautio esiintyi osana Elävän kirjallisuuden festivaalin ohjelmistoa. Werstaan Höyrykonemuseossa nähtiin kenties ensimmäinen versio monitaiteellisesta teoksesta nimeltä Manifesti, joka sai ensi-iltansa vasta 2014 ja jota esitämme edelleen aika ajoin. Lue loppuun

Hiljainen tilaus ja itsensä kiusaamisen filosofia — 7.8.2018

Hiljainen tilaus ja itsensä kiusaamisen filosofia

Menneitä, osa 3: 2010

Kirjoittajana tarvitsen tietysti myös sellaisia kausia jolloin keikkoja ei ole, vaikka enhän minä sitä vielä tuolloin osannut niin ajatella. Ehkä näin jälkeenpäin hyvä, ettei yhden kokoelman julkaisseelle runoilijalle ollut vielä hirveästi kysyntää. Olisin varmasti ottanut kalenterin täyteen keikkoja, jos sellaisia olisi ollut.

Jostain syystä minulla on harvoin keikkoja tammikuussa. Vuosi 2010:kin alkoi esiintymisien osalta vasta helmikuussa Runokaupan syntymäpäiväklubilla ja seuraavana päivänä Elävän kirjallisuuden festivaaleilla

Esikoisteoksestani oli tullut vasta yksi kritiikki paikallisessa Aamulehdessä. Niina Hakala kirjoitti siitä myönteiseen sävyyn ja ystävällisesti suositteli kokoelmaa kirjahyllyyn hankittavaksi. Teoksesta kirjoittivat kevään aikana myös Lumooja, Kirjo sekä Nuori Voima. Tyypillisesti esikoisteos saa enemmän huomiota, yksikään myöhemmistä kokoelmistani ei ole saanut näin montaa kritiikkiä. Lue loppuun

Mikkihiirinaamareita ilman valoja — 6.8.2018

Mikkihiirinaamareita ilman valoja

Menneitä, osa 2: 2009

Jos edellinen vuosi oli monessa mielessä asioiden käynnistelemistä, niin 2009 olin jo täydessä vauhdissa ja kädet täynnä. Otin kesken kevätlukukautta yliopistolta hum.kandin paperit ulos ja heitin hyvästit opiskelulle. Aloitin helmikuussa Tampereelle perustetun Runokauppa Kattilan ensimmäisenä myyjänä. Niin kuin voi kuvitella, niin runoja myyvässä kaupassa oli suhteellisen hiljaista, joten saatoin käyttää sitä työhuoneenani, jossa kirjoitin ja muokkasin esikoiskokoelmani käsikirjoitusta. Kevät meni oikein mukavasti runojen keskellä kirjoittaessa.

Runokaupan myyjä
Suomen ensimmäinen runokaupan myyjä 2009

Vuoden ensimmäinen esiintyminen oli Marjo Selinin kanssa edellisenä syksynä startatulla Transsi ja sen varjo -esityksellä. Tampereen demoteatterilla järjestettiin 1.2.2009 ääni- ja esitystaiteen festivaali 0db, jonne sovitimme Transsin. Muistan festivaalin ohjelmiston mielenkiintoisena ja kovatasoisena.

Rovaniemestä oli muodostumassa yksi elämäni tapahtumien keskuksista. Olin liittynyt mukaan sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirkiin ja tästä vuodesta alkoi aktiivinen kausi monitaiteellisten nykysirkusesitysten työryhmäläisenä. Lue loppuun

Ajelehtimisen poetiikkaa ja kolikoita — 5.8.2018

Ajelehtimisen poetiikkaa ja kolikoita

 

Kuvia Saimaan Runokiertueelta 2008

Menneitä, osa 1: 2008

Käynnistän nyt tällaisen pienen blogikirjoitussarjan jossa muistelen menneitä vuosiani runoilijana ja esiintyvänä taiteilijana. Vaikka tein ensimmäiset runoesiintymiseni jo vuonna 2005, niin 2008 oli monella tapaa merkittävä. Katsaus alkakoot siis tuosta vuodesta.

2008

2008 oli vuosi jolloin henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui muutoksia ja 28-vuotiaalla nuorella runoilijalla voi näin jälkikäteen katsoa menneen monella tavalla lujaa. Keväällä olin murtanut molemmat jalkani öisellä dyykkausreissulla, mutta toipilasvaiheeni ei juuri menoa haitannut, vaan liikuin kainalosauvoillani pitkin Tamperetta. Olin muuttanut edellisenä vuonna Pyynikin vanhaan kulkutautisairalaan, jossa toimi TOAS:n hämärämaineinen opiskelija-asuntola. White Housenakin tunnettu talo ansaitsisi oman muistelunsa, mutta ohitetaan se tässä vaiheessa lyhyellä luonnehdinnalla: elämä oli värikästä ja olisi vähättelyä kutsua talon asukkaita eksentrisiksi.

IMG_3795
White House eli Pyynikin ylioppilaskoti eli vanha kulkutautisairaala (1897), oma huoneeni oli toisessa kerroksessa, kaiteen takana oikeanpuoleinen vanerilla peitetty ikkuna. Kuva JR 2014

Olin aloittanut opintoni Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksella vuonna 2005 pääaineenani Suomen kirjallisuus.  Nykynäkökulmasta olin ikäloppu, eli sen sijaan että olisin ängennyt opintoputkeen suoraan lukiosta, asteli filosofian ylioppilas Rautio kampuksella vasta 25-vuotiaana. Yhtenä keskeisimpänä motivaationani oli halu saada olla rauhassa. Lopetettuani opintoni Tampereen Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa vuonna 2004 tiesin vain, että halusin keskittyä kirjoittamiseen. Jonkinlainen epäselvä ja monia polkuja harhaillut taiteilijakutsumukseni oli alkanut pikkuhiljaa suuntautua yhä enemmän runoutta kohti. Runouden löytämisestä olen kirjoittanut esseessä ”Olento ja se – merkintöjä ajelehtimisen poetiikasta” (Poetiikkaa III, Savukeidas 2015).
Lue loppuun

Neljäs runokirjani ilmestyy… — 3.8.2018

Neljäs runokirjani ilmestyy…

… jossain vaiheessa elokuuta. Tarkkaa julkkaripäivää ei vielä ole, mutta Helsingin runokuun keikkaan mennessä, eli 25.8. se on varmasti painettu.

festivaali kansi

Kannen kuvasta saan jälleen kiittää Aleksi Martikaista jonka taidegrafiikkaa on kahden edellisenkin runokokoelmani kannessa. Lisäksi Tekijä kiittää Villa Sarkiaa ja Taiken Materan residenssiä työskentelyrauhasta, Hiljaisuus-festivaalia ja etäisiä seutuja innoituksesta, Nihil Interitin sparrausryhmää sekä ateljeekriitikoita käsikirjoituksen kommentoinnista sekä kustantajaa Kalle Niinikangasta ja Enostonea teoksen kirjamuotoon saattamisesta. Taiton ja graafisen suunnittelun teki Katri Niinikangas. Lue loppuun