”Runous tuntuu erityisen vaikealta, kun keskeislyriikasta tuttua yhtä selkeää puhujaa ei ole. Kuka tunnelmoi? Kuka puhuu viisaita? Kuka rakastaa? Kuka pelkää kuolemaa tai puhuttelee jumalaansa? Mitä merkitsee se, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa missä tilanteessa tahansa— ja luultavasti myös sanoo sen? Kun opettelee sietämään näitä epäselviä puhekuvioita, runous alkaa muuttua kiintoisaksi. Työstön kohteesta tulee itsestään työkalu. Juha Rautio ratkaisee monen puhujan ongelman hauskasti. Useammassakin runossa rivin tai muun tekstikappaleen eteen on laitettu ikään kuin puhujan tai repliikin merkiksi sana ÄÄNI. Jos runossa on useampia ”ääniä”, nämä äänet tai puhujat on numeroitu.” – Karri Kokko

Karri Kokon mainio blogi Runousvuosi on käsitellyt viime päivinä elokuussa ilmestynyttä Juha Raution viidettä runokokoelmaa Sääntö 0:aa.

Tekijä kiittää mielenkiintoisista ja tarkkanäköisistä pohdinnoista lukijaansa ja suosittelee lämpimästä seuraamaan Kokon blogia.