Näin se kävi, nyt on kiertue takana. Tänään teimme Miika Nuutisen kanssa viimeiset kaksi keikkaa Periferia-projektin kevään kiertueesta. Paikat olivat jälleen kerran hieman totutuista estraadeista poikkeavia. Aamulla olimme kymmeneltä Itäkeskuksen Stoorissa, joka on diakonissalaitoksen ylläpitämä matalan kynnyksen päiväpaikka. Paikka oli todella sympaattinen eikä meidän esiintymistämme häirinnyt neulanvaihdot tai muu jokapäiväinen toiminta. Henkilökunta kiitteli kovasti ja eräs paikan asiakkaista esitteli minulle itse tekemiään käsitöitä. Hänellä oli oma kaappi jossa niitä säilytettiin.
Kahdelta menimme Kontulaan jossa esiinnyimme Symppis -nimisessä päiväpaikassa. Paikka oli melko iso ja hieman levottomampi kuin Stoori. Meidän esiintymisestämme ei ollut mitään tietoa (mikä oli sinänsä ymmärrettävää, sillä myöhemmin selvisi että olimme esiintyneet väärässä paikassa, tarkoitus oli mennä Kontulan lähiöasemalle) mutta olimme tervetulleita. Yleisö ei ollut helposti mukaan saatavissa, oikeastaan kaikista kiertueemme paikoista täällä oli eniten vastustusta. Heti alusta oli selvää ettei keikasta tulisi helppoa. Mikään ei tuntunut toimivan, ainostaan laulut herättivät jotain kaikua. Eräs asiakkaista käveli pihalle kesken Manifesti -runon ja kommentoi sitä kärkevään sävyyn alatyylisillä mutta kommentoijan suuhun sopivilla ilmauksilla. Katsoimme parhaaksi lopettaa keikan siihen biisiin. Yksi teksti olisi ollut vielä jäljellä mutta ilmapiiri oli jo sen verran levoton että ei ollut järkeä jatkaa. Mutta kuten Miikan kanssa mietimme keikan jälkeen, vastustus on sinänsä hyväksi, olisin ollut ehkä hieman pettynyt jos mitään sellaista ei olisi tullut. Muuten kiertueen keikat menivät yllättävän helposti.
Päihdepaikkojen lisäksi pääsimme esiintymään vanhainkotiin, kirjastoihin sekä kapakoihin. Baarikeikkoja teimme Roihuvuoressa, Laajasalossa ja Herttoniemessä. Niissä meillä oli neljän hengen täysi miehitys ja äänentoisto, päiväkeikat taas teimme Miikan kanssa kahdestaan kevyemmällä setillä. Baarithan ovat joka paikassa samanlaisia, mutta hoitolaitoksissa emme olleet aikaisemmin esiintyneet. Kokemus oli mielenkiintoinen ja koin saaneeni siitä esiintyjänä paljon. Lisäksi myös yleisöt kokivat saaneensa jotain. Emme päästäneet kumpaakaan helpolla.
Nyt ei tarvitse vähään aikaan keikkailla, voin keskittyä vaihteeksi kirjoittamiseen. Periferiasta lisää kiertueen blogissa.