teoksesta Häkki (2011)

Vuoden viimeisenä yönä joensuulaisen hotellin respassa

[vihellys] kansalaiset
hello, kun minä vihellän, ihmisen tuntevat
se ei ole minun suruni

vihellän iloa, hello, vuodesta 1986 olen istunut tässä
ne keksivät ajan, olen seurannut viisareita
onpa se viisas (tsok-tsok)
minulla ei ole ääntä (tsok-tsok)
minä en ole magnetofoni, tietäisittepä mitä minä olen kuullut
[vihellys] yhden vuoden teeskentelin mykkää, toisen sokeaa
kuinka monesti olen eläytynyt kaltereitteni tuuleen?
heittäytynyt siivilleni lyhyeen, lyhyeen lentoon
minä en ole peili, en vuosirengas[vihellys]
ne keksivät ajan, ne rakastavat hyviä kysymyksiä
kuinka monesti kalterini on sahattu poikki?
pähkinöiden sisään ujutettu viila, minne minä menisin
hello, mitä kuuluu?

minä olen hiljaa nyt, kohta

minut peitellään sademetsäkuvioidulla huovalla
silloin minä sanon hyvää yötä (tsok-tsok) [vihellys]
uneksin tuulesta, oksista, vehreistä latvuksista
minä elän keskimäärin yli 70-vuotiaaksi
kun minä väsyn, minä menen pois
minä (tsok-tsok) minä kivetyn
minä harmaa
fossiili, näytteillä yhä

kuva, Francis Picabia