Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”. — 11.11.2013

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

1.

Sulauduin väkijoukkoon mantranani: ”ihmiskunta haluaa seikkailuja”.

 

2.

Ostin marketista hyppynarun

minun puolestani kylmä sota voi alkaa.

 

3.

Perustin erämaakalmistoja salojen taakse,

otin vastaan koodattuja sodanjulistuksia valmiina astumaan

minkä tahansa oopperan lavasteisiin.

Otin vastaan melodioita tuleville soittimille.

Toinen kielistäni oli jo sammunut,

toisella piirsin valojuovaa metsittyneeseen juoksuhautuumaahan.

Pakkoliikkeistä joiden piti muuttaa tämä todellisuus.

Kalibroin injektioneulat neulanreikäkameroihin.

Tein ohitusleikkauksia nukkumalähiöihin.

Suunnittelin suunnistusreitit suljetuille osastoille.

Huolehdin poliitikkojen balsamoinneista.

Selitin kaiken historiaksi.

Vastasin luolamaalauksiin.

Minulla oli kielen päällä oma polku.

Olin kehyksistä irvistävä puupiirros.

Pidätin yksin itkua sirkuksen maneesilla.

Lauloin yksiäänistä nunnaluostaria.

Kauppasin runoja kuin kuolinilmoitusmyyjä.

Sarjatuotantoprofetiat erääntyivät yksi toisensa jälkeen.

Teeskentelin sokeaa näkijää.

Teeskentelin leikkikentäksi suunniteltua taistelukärkeä.

Surisin monotonisesti. Valuin öisin kadonnutta aikaa

kaukana todellisuudesta,

enkä tuntenut tunteja sytyttäessäni jotakin alkuperäistä,

sytyttäessäni jotakin jo menetettyä,

sytyttäessäni seikkailijoita tuleen.

Tähän asti keijukaiset ovat liiskautuneet tuulilasiisi — 24.9.2011
Polulleni oli noussut pihlaja — 18.9.2011
Kadulle satoi rakeita — 23.8.2011

Kadulle satoi rakeita

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009), s. 13

Kadulle satoi rakeita, vierasta kieltä
kimpoilevia sanoja
Kätkimme purjeet
säkenöivään pilveen, kun jääkausien välissä
lämmitimme käsiämme, jotka paloivat

Nukahti umpeen kuin lasin lävitse katseltu mykkäfilmi
missä laihat kulkurit pälyilevät toistensa ohi
kulkevat edestakaisin ristiinrastiin puistoa

Nukahti umpeen muistinvarainen arki, josta piti tulla tie perille
tai perikatoon
Nyt asfaltti on ollut hiljaa jo sukupolvien matkan
eikä pölykään enää räjähtele vasten valottomia katseita

Kurkottelen yksinäistä sädettä, käteni osuu johonkin
Tämä on hetki, hieman ennen kuin tulen löytämään
sinut

David Lynch: Bébé électrique en apesanteur 1986). Dessin à la crale, 29,5 * 41,5.


Puhun liikaa, en erotu porukasta — 3.8.2011

Puhun liikaa, en erotu porukasta

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009)

Puhun liikaa, en erotu porukasta
musta pukuni vaihtaa väriä
venytän identiteettiäni ovimiehen ja oraakkelin välillä
välittämisen ja valittamisen jänneväli
muodostaa jännitysnäytelmän mäntykankaalle
ompelen pimeässä
ompelen pimeässä lisää
minussa ei ole liikaa liikkuvia osia
mutta kuka korjaisi sen mitä minussa ei ole
minulle on kerrottu, olen pelkkä kone
osaan toistaa tämän maapallon ympäri
tämän maapallon ympäri
kuin virus

Kuva, Franz Kafka

Kaupunki oli ilman sähköä — 4.7.2011

Kaupunki oli ilman sähköä

teoksesta Olen matkinut kaikkia lintuja (2009)

Kaupunki oli ilman sähköä
kaupunki oli ilman vettä
kaupunki kohosi ja katosi
horisonttiin
seuraavalla viikolla
kaikki oli entistä
samanlaisempaa
jälleen
tunsin pelon
tunsin pelon viestijärjestelmät
mosaiikkiset neulanlyönnit
iltapäivän kaasuvalossa
lasimurskasateen selässäni
tunsin
katseen kujajuoksun jossa
varjot matkaavat kahteen
suuntaan valomme
leikkaavat myrkytyksen oireet
tunsin yksinäisten katujen
kaksoisetäisyydet
kuljetetun musiikin ihon
vaatteittesi kauhun
tunsin lapsen joka oli vangittu
silmäsi sisään


Kuva, Kurt Schwitters

Olen matkinut kaikkia lintuja — 22.3.2011

Olen matkinut kaikkia lintuja

Olen matkinut kaikkia lintuja (2009), s.53

Minä olen matkinut kaikkia lintuja
korpinkielellä julistanut maailmanloppua
seissyt pöydillä ja ovimiesten varpailla
satakielenä olen laulanut lapsellisuuksia
siitä miten jonakin päivänä lauluni käännetään
kaikkien häkkien kielille

Olen matkinut kaikkia lintuja
kurjenpolvet ruhjeilla olen etsinyt
suopeaa suonsilmää, kiertänyt ainoana
variksena totuuden peltoa, raakkunut
murrettuja värejä

Olen matkinut kaikkia lintuja
naakkaparvena roiskahdellut
vasten harmaata taivasta, olen halkonut
kaatopaikan ilmaa lokinnauruna, järven yllä
puhaltanut joutsenpasuunalla
epilepsian alkusoittoa

Olen matkinut kaikkia lintuja
hautonut taskuissani käenmunia
olen matkinut kaikkia lintuja
pesinyt jokaiseen neljään tuuleen

Olen matkinut kaikkia lintuja
niitäkin jotka eivät laula
kaikissa maailman vesissä
olen liottanut ikävääni

kuva: Man Ray, Rayograph, 1926