Peilaat paljon, et koskaan saa tarpeeksesi mistään

Runo

Peilaat paljon,
et saa koskaan tarpeeksesi mistään.
Sinua ajaa nälkä,
olet valmis mihin tahansa aterian vuoksi.
Sinun on tehtävä samat typeryydet
uudestaan ja uudestaan
sinua polttaa jano.
Sinun on seurattava impulssejasi,
syötävä mustaa vanukasta,
jouduttava nöyryytetyksi, mutta naurettava sille.
Ympärivuotinen juoksuaika kellossasi sinun on
karistettava kulttuuri niskastasi, valkoinen apina,
pakoiltava työtä, lunastettava epäluottamus
naamallasi omahyväinen kuriton hymy,
juostava pakoon kolmella ontuvalla jalallasi,
kirottava jumalasi neljällä kielelläsi,
viisi kertaa kuusi kertaa seitsemän
on helmitaulussasi aina nolla,
niin kuin sinulla helmitaulu olisi.
Ja yksi on aina yksi:
sylisi pariton luku.

Runo teoksesta Istu laulu (SanaSato 2013)

Työpäiväkirja VII – Jungista, lukemisesta, päiväkirjoista

Blogi

”Opetelkaa tietämään symboliikasta niin paljon kuin voitte, ja unohtakaa sitten se kaikki kun analysoitte unta.”

Näin ohjeisti C.G. Jung oppilaitaan. Tätä voisi pitää ohjeena myös kirjoittamisessa. Tänään lueskelin Jungin teosta Symbolit – piilotajunnan kieli. Se on ollut minulla kauan hyllyssä, mutta en ole sitä koskaan kokonaan lukenut. (Kun puhuin aiemmin lukemisen tärkeydestä ja dialogista kirjojen kanssa, unohdin korostaa muun kuin kaunokirjallisuuden merkitystä. Filosofinen kirjallisuus, rajatieto, tietokirjallisuus ylipäänsä kuuluvat lukemistooni yhtä lailla kirjoittamisen inspiroijana.)

Teoksessa on erityisesti paljon inspiroivia kuvia. Luultavasti tulen käyttämään sitä kirjoitukseni ruokkijana lähipäivinä. Päässäni kehkeytyy ajatus symboleista, mutta ehkä en kirjoita siitä vielä.

Tänään uppouduin lukemaan Jungin käsityksistä koko aamupäiväksi, joten varsinainen kirjoittamisaikani jäi aiottua lyhyemmäksi. Sain kuitenkin muutamia merkintöjä tehtyä ja paranneltua yhtä runoluonnosta. Lauseita-tiedostoni on osoittanut toimivuutensa. Sieltä on helppo hakea vierasta ainesta keskeneräiseen, valmistumistaan vastaan kapinoivaan runoon.

Unohduin myös lukemaan päiväkirjaani kesältä 2009. Noihin aikoihin tein viimeisiä stilisointeja esikoisteokseeni. Se nosti monia muistoja mieleen, joita tulen hyödyntämään ainakin proosassani. Päiväkirjoissa on opettavaa se, miten samankaltaisesti oma mieli ajattelee. Kauempaa tarkasteltuna samat kehät ja ongelmat kiertävät vuodesta toiseen. Tuskailen noissa vanhoissa päiväkirjoissani jatkuvasti samojen kirjoittamisen rutiineihin liittyvien asioiden kanssa. Pitäisi, tulisi, täytyisi… Säännöllisesti, ikään kuin väsyisin kirjoittamaan tätä itseruokittua turhautumista, päiväkirjan pitäminen katkeaa. Kunnes aloitan sen taas uudelleen, sama levy lähtee pyörimään. Toivottavasti olen nyt murtautumassa tästä itseluodusta kuluttavasta tavasta, josta olen kärsinyt ja joka on vienyt tarpeettoman paljon energiaa.