Juha Rautio

Runoilija, muusikko, esiintyvä artisti jne

Olivetti Lettera 22 – näin taittuu runotaustat tällä 50-luvun klassikolla. Video Duo Perikadon keikalta — 26.9.2012

Olivetti Lettera 22 – näin taittuu runotaustat tällä 50-luvun klassikolla. Video Duo Perikadon keikalta

Esiinnyimme Duo Perikadon kanssa osana Maailmantango-festivaalin runoklubia 3 runoilijaa, 3 maailmaa. Paikkana toimi Telakka Tampereella.

Tällä kertaa duomme kalusteisiin kuului mm. klassikkoksi noussut matkakirjoituskone Olivetti Lettera 22. Samalla mallilla kerrotaan mm. Väinö Linnan sekä Hannu Salaman aikoinaan kirjoittaneen. Kansainvälisistä merkkihenkilöistä 22:n nimeen vannoi mm. Leonard Cohen. Olen käyttänyt omaa Letteraani aiemminkin, sekä soittimena että kirjoittamiseen. Tällä kertaa lavanreunasta asetettu kamera poimi mm.tällaista materiaalia:

Manifesti-video – tänään alkavat näytökset Turun Barker Teatterilla — 30.5.2012

Manifesti-video – tänään alkavat näytökset Turun Barker Teatterilla

Manifesti on runosirkuksen kuolinisku. Runoilija-muusikko Juha Rautio ja sirkustaiteilija Samuli Männistö purkavat ja tutkivat teoksessaan esitystaiteen konventioita. Manifesti aloittaa poliittisen sirkuksen paradigman. Itsetietoiset kalvosulkeiset analysoivat esittävän taiteen rajoja viihteestä taiteeseen, runoudesta sirkukseen.

Manifesti on kahden artistin duo, elävä teos, joka on jatkuvassa liikkeessä. Tekijät ovat luoneet materiaalia esiintymisten kautta. Barker-teatterilla nähtävät neljä esitystä vievät Manifestia eteen päin kohti lopullista, suljettua, ikuista totuutta.

”Näinä aikoina viihde on vaikea laji.”

Esitykset Barker-teatterilla http://barkerteatteri.fi/joomla/

ke 30.5 klo 19.00
to 31.5 klo 19.00
pe1.6 klo 19.00
la 2.6. klo 19.00

Liput 12/8€

Suota, morapuukkoja, sukkahousuja, kanteleita, tanssija, jonglööri, runoilija… — 4.5.2012

Suota, morapuukkoja, sukkahousuja, kanteleita, tanssija, jonglööri, runoilija…

Nykysirkusesitys Syvä
ensi-ilta Cirko-festivaali 9.5.2012

Syvä on Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk:n uusi tuotanto jossa yhdistyy sirkus, tanssi, runous ja musiikki.
Esityksen lähtökohtana on ollut jatkaa suomalaisen kansanperinteen kuvittamista omassa etnofuturistisessa hengessään. Talveksi suohon haudatut esiintymisvaatteet antavat paljaaseen estetiikkaan oman tunnelmansa ja tuoksunsa.
Näyttämöllä keskiössä on suo, josta nousee pelko, epätietoisuus, huumori ja arvaamattomuus.
Agit-Cirk:n jäsenien lisäksi esitykseen kuuluvat tanssija Marjo Selin (os. Laakkonen), valosuunnittelija Riikka Vuorenmaa sekä hailuotolaiset muusikot Sasu Ripatti (Vladislav Delay) ja Antye Greie (AGF).

Suunnittelu ja esiintyjät: Sakari Männistö, Juha Rautio, Marjo Selin
Musiikki: Juha Rautio, Sasu Ripatti, Antye Greie
Nauhamusiikki: Martti Pokela, Charlie Parker
Tekstit: Juha Rautio
Valosuunnittelu: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Agit-Cirk

Esitysajat:

Ke 9.5. 2012 klo 21:00
To 10.5. 2012 klo 21:00

Liput ja lisätietoja

Katso myös videot Syvän puvustuksesta!



Duo Perikato – videoklippi ja kuvasarja Telakan keikalta — 23.2.2012
Varjokuvat (runovideo) — 23.11.2011
Kevätmuoti puvustuksessa: suohon haudatut vaatteet — 13.11.2011
Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja? — 7.8.2011

Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja?

MISS-kollektiivin haastattelu öisellä majakalla 

On kuulas maaliskuinen yö. Kävelen jäällä rannasta pois päin ja mietin, että tämä tulisi jo pelkästään jo haastattelupaikkana olemaan yksi omituisimmista. Olin ottanut toistuvasti yhteyttä itseään MISS:iksi kutsuvaan ryhmään. Lopulta sain yhteyden sähköpostitse. Itseään MISS1:ksi kutsuva henkilö lupasi haastattelun, mutta ainoa paikka, joka ryhmälle sopisi, oli Siilinkarin majakka keskellä Näsijärveä, ja sopiva kellonaika 01:23.

Majakan kiertävä valokaistale pyyhkii autiota järven jäätä. Vierelläni seisoo vaitonaisena kolme mikkihiirinaamareihin ja mustiin pukuihin sonnustautunutta hahmoa, jotka eivät vastaa tervehdykseeni. Kysymyksiin he vastaavat lyhyesti, muun ajan ovat hiljaa. En tunne oloani lainkaan mukavaksi.

MISS kuvaa itseään esittelyssään lakonisesti: ”M.I.S.S. on ryhmittymä jolla on naamarit ja jaettu identiteetti.” Enempää tietoa heistä ei ole. Minulla oli vaikeuksia erottaa heitä toisistaan, joten joudun tässä haastattelussa merkitsemään kaikki samalle puhujalle.

Miksi te valitsitte paikaksi majakan? Onko tässä jotakin symboliikkaa?

Kukaan ei vastaa. Haastattelun kuluessa opin vaihtamaan kysymystä hiljaisuuden edessä.

Olen kuullut monenlaisia tulkintoja naamareistanne. Jotkut ovat nähneet ne postmodernina ironiana, toiset kapitalismikritiikkinä, eräs ystäväni kuvasi ulkoasuanne painajaismaiseksi surrealismiksi. Mikä on naamareiden historia? Ovatko ne olleet mukana alusta asti?

MISS: Naamioilla on pitkät perinteet.

MISS: On.

MISS: Kuinka paljon vähemmän ihmisiä vihaisi, jolleivat ne kaikki pitäisi kasvoja, kysyi jo Michaux aikoinaan.

Olette kuitenkin tietoisia siitä, että tällainen disneylainen kuvasto nähdään tällaisessa kontekstissa automaattisesti metaforisena?

Kukaan ei vastaa.

Te olette esiintyneet aika harvoin ja erilaisissa tilaisuuksissa. Tiedotteessanne kerrotaan teidän tehneen keikkoja ulkomaillakin. Keväällä 2007 olitte pohjois-Espanjassa. Kertoisitteko tästä lisää.

MISS: Tutkimme cidran aerodynamiikkaa.

MISS: Pääasiassa.

MISS: Tutustuimme myös fasistien metkuihin.

MISS on siis laajasti määriteltynä performanssiryhmä enemmän kuin musiikkiyhtye?

MISS: Kyllä.

MISS: Joskus.

MISS: Se vaihtelee.

Entä tämä kiinnostuksenne astrologiaan ja krokettiin. Näitäkään ei ole paljon esiintyvissä taiteissa käsitelty.

MISS: Syystä.

MISS: Kroketti on peleistä jaloin.

MISS: Ja astrologia taiteista.

Onko MISS:llä mitään uutta tarjottavaa tähän läpeensä ironiseen aikaan?

MISS: Ei.

MISS: On.

MISS: Seuraava kysymys.

Tätä uutuudenvaatimusta on toki toistuvasti kritisoitu. Onko tämä kritiikki myös MISS:n viesti?

Kukaan ei vastaa.

Kysyn vielä muutamia kysymyksiä, mutta koska vastaukset ovat kautta linjan samankaltaisia, luovutan. Kiitän haastattelusta ja käännyn kävelemään kohti rantaa. Odotan turhaan hetken, että he lähtisivät kävelemään kanssani, mutta kääntyessäni katsomaan näen yhä outojen pallokorvien siluetit majakanrannassa. Tänne lähtiessäni tiesin kyllä, että ne tulevat säännöllisesti vierailemaan unissani, mutta kaikella on hintansa.

(Haastattelu on kirjoitettu vuonna 2009. Sitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta julkaistu nimeltä mainitsemattomassa lehdessä jota varten sen aikoinaan tein. Laitan sen nyt tänne, onpahan ainakin jossain luettavissa. Haastattelun kuvat sain M.I.S.S-kollektiivilta. )

Jälkikirjoitus:

Olin Rovaniemen kaupunginkirjastolla esiintymässä keväällä 2009 Transsi ja sen varjo -projektilla. Samassa tilaisuudessa sain todistaa M.I.S.S.-konsernin vuosikatsauksen. Toisen allaolevista videoleikkeistä sain suoraan ryhmältä. Tässä videoita: