Sain eilen tiedon että runoilijakollegani Jorma Kekki on kuollut 13.8.2024. Suomen shakkiliiton julkaiseman In memoriamin mukaan Jorma kuoli 61-vuotiaana äkilliseen sairauteen.

Jormalla oli tapana lähetellä lähipiirilleen tekstiviestejä, jotka olivat usein numerologisia aforismeja kytkettynä ajankohtaisiin aiheisiin. Viimeisen kekkismin sain 8.8.2024 eikä siinä ollut mitään tavallisesta poikkeavaa. Puhelimisessakin puhuimme tänä kesänä muutaman kerran. Jorma soitti minulle kysyäkseen tietäisinkö hänelle sopivaa luovan kirjoittamisen kurssia. Hän pohti että saisi kurssista tukea kirjoittamisensa aktivoimiseen. Katsoimme hänelle kursseja pääkaupunkiseudulta, mutta syksyllä alkavaan ryhmään Jorma ei siis koskaan ehtinyt.

Kasvokkain emme tavanneet enää kuluvalla vuosikymmenellä vaikka sellaisesta oli usein puhetta. Muistoni Jormasta ajoittuvat enimmäkseen 2010-luvun molemmin puolin.

Syksyllä 2007 kannoin vähiä tavaroitani Pyhäjärvenkatu 25:ssä sijaitsevaan Pyynikin vanhaan kulkutautiparantolaan, josta olin saanut huoneen TOAS:n opiskelija-asuntolasta. Kun sovitin avainta huoneeni 205 oveen, käytävälle ilmestyi vastapäisestä huoneesta minua huomattavasti vanhempi silmälasipäinen mies. Hän esittäytyi Jorma Kekiksi.

Jorma toivotti minut tervetulleeksi White Houseen (Jorman keksimä ja talon asukkaiden yleisesti käyttämä nimi) ja kysyi mitä opiskelin. Kun kerroin opiskelevani yliopistossa Suomen kirjallisuutta, hänen silmänsä kirkastuivat.

”Mä oon julkaissut kolme runokirjaa”, Jorma sanoi.

”Hienoa! Mä olen myös runoilija”, minä vastasin.

”Sitten meillä on paljon puhuttavaa.”

Jorma istuikin usein huoneessani ja puhui pitkiä monologeja elämästään, kirjallisuudesta, filosofiasta ja musiikista. Puheissaan vuolas Jorma oli kiinnostunut myös kuulijan ajatuksista. Muistan Jorman usein aloittavan lauseensa: ”Mitä mieltä sä olet Nietchzestä…” tai ”Oletko lukenut Lasihelmipelin…” ”Aki Sirkesalolla on hieno biisi, ootko kuullut…”

Kun näytin Jormalle runojani, joita ei ollut vielä tuolloin julkaistu, Jorma sanoi heti ensimmäisen luettuaan, että minun pitäisi viedä ne Erkki Kiviniemelle Sanasatoon. Lupasin näin tehdä ja teinkin.

”Teillä on Erkin kanssa vähän samanlainen semantiikka.”

Jorma oli säännöllinen vieras Tampereen Runokaraoke-klubien open mic -illoissa, jota Seppo Kulmala järjesti alkuun Pyynikin portissa ja myöhemmin Teatterikahvila Kivessä. Jorma kävi mielellään lukemassa uusimpia ”numerologisia oivalluksiaan”, kuten hän kirjoituksiaan usein kutsui. Jorman esiintymiset toivat noihin iltoihin omanlaisen avantgardistisen tunnelman. Voimme vain kuvitella, millaisen vastaanoton saisi tällainen shakkisiirtoja ja numerologiaa yhdistelevä teksti tänä päivänä open mic -illassa:

b3 Rc6

(Salainen härkä näkee punaista)

Kivi – tuoli

Paperi – kirves

Sakset – vesitykki

Jorma kirjoitti asioista, jotka häntä kiinnostivat: shakista, numerologiasta, yhteiskunnasta, politiikasta, urheilusta, uskonnosta ja skitsofreniasta. Kekin toisessa runoteoksessa Rakkauden suhteellisuusteoria (Sanasato 2006) on runo, joka kuvaa sairautta Jormalle tyypillisellä huumorilla:

Ohutta yläpilveä

Olin ollut 12 päivää syömättä psyykelääkettä
ja olotilani oli sen mukainen.

Yöllä kello puoli kahdelta henkioppaani kuiskasi minulle
– Parisielusi itkee.

Silloin päätin olla kiusaamatta ympäristöäni enempää
ja otin kiltisti pillerini.

Halusin kertoa ratkaisustani toisille,
mutta kaikkihan nukkuivat siihen aikaan.

Niinpä soitin 118-numerotiedusteluun ja sanoin:
– Kotka on laskeutunut.

Sieltä vastattiin: – Jänis kuittaa.

Jorma puhui skitsofrenian sairastamisestaan aina avoimesti ja toi esiin sen humoristisia puolia, vaikka sairaudessa oli varmasti ollut vaikeitakin vaiheita. ”Olen 12 vuotta tukkinut sormellani / murtuvaa patoa. // Jaksan toisetkin 12 vuotta.” (Jorma Kekki: Rakkauden suhteellisuusteoria, 73)

Jorma Kekki kirjoitti 2007 kolmannen kokoelmansa esipuheessa, että runojen kirjoittaminen oli tullut shakin rinnalle ja hän koki elävänsä täysipainoisinta elämänvaiheitta. ”Runojen kirjoittaminen on minulla eräänlaista muistiinpanojen tekemistä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. (…) Kaiken kaikkiaan olen elämääni olosuhteet huomioon ottaen tyytyväinen: työkyvyttömyyseläke pyörii, minulla on hyvät ja ilmaiset psyykelääkkeet, kuuden viikon välein keskustelen psykiatrini kanssa (olen ns. avohoitopotilas) ja asuntopuolikin on kunnossa. Saan tehdä mitä haluan eli levittää kosmista ilosanomaa runoja kirjoittamalla.”

Kekin esikoisteos Tabu tabun (Sanasato 2004) julkaistiin 20 vuotta sitten. Sen takakansiteksti on mitä luultavimmin suoraan Jorman kynästä: ”Tämä aforismikokoelma on vaikeatajuinen mutta selkeä. Tabu tabu kuvaa mahdollisen ja mahdottoman: epätarkalta näyttävä paljastuu matemaattisen tarkaksi. Mieli ei ole kuin kieli, mutta sanoista voi muodostaa ruudukon, joissa oikein siirroin edeten pääsee perille luvattuun maahan. Tämän teoksen on kirjoittanut hymyilevä umpitosikko, jonka teksti on tarkkaa naurua, eli tositietoa.”

Hyvästi Jorma ja kiitos tarkasta naurustasi!

Vasemmalta Jorma Kekki, Teemu Juutilainen ja allekirjoittanut. Kuva on otettu joskus 2009-2010 vaiheilla Paapan Jazzkapakassa Runokaraoke-klubin jälkeen.