Viimeisimmät

Tulossa: Saivo – 14.5.2014 – ensi-ilta Kiasmassa

Aikaa ei ole, on vain maatuvan aineksen uhma.

LUE LISÄÄ

 

Katsoi maaliskuista valoa, toistamiseen väsyneenä

Katselit maaliskuista valoa,

ajattelit läsnäoloa.

Mietit tulevaa kesää, sitä miten

me täällä jatkamme lajia

jonkun toisen naamari kasvoilla.

Piirsit seinään.

Ajattelit toisten ajatuksia.

Tunsit toisten tunteita.

Kuljit toisten vaatteissa ja

kuuntelit, kyllä,

vielä ne hengittävät.

Toiset pitivät sinua toisinajattelijana,

toiset ohittivat lavasteena.

Toisten mielestä sinut oli helppo selittää

milloin milläkin

muodissa olevalla teorialla.

Toistit kartallesi piirrettyä kohtaloa,

toistit elämän viivaa.

Toistit ajatuksia, joista toisten mielestä

olisi pitänyt olla hiljaa.

Toinen sinä osasi asentonsa,

kirjasi elämänsä excel-taulukoihin,

kontemploi Gaussin käyrää, kilpailutti

sähkönsä ja hyödynsi viime hetken

vakuutustarjoukset.

Toinen sinä tunsi

toisen sinänsä,

elämänsä kulminaatiopisteen moodivaihtelut

kruunuchakran tietämillä

saunan jälkeen

lauantaina.

Se hengitti,

kyllä,

kuunteli miten ränni

tiputteli ja yski,

katsoi maaliskuista valoa,

toistamiseen

väsyneenä.

Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra EKF:ssä 15.2.2014

Ensi lauantaina, 15.2.  järjestetään Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaali – EKF. Jatkamme Veli-Matti Rintalan kanssa Höyrykoneen sielunelämän tutkimista. Tänä vuonna kokoonpanon nimi on Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra ja siinä on Duo Perikadonjäsenten lisäksi mukana kitarassa Juha Venäläinen.

Paikka, Tampereen Työväenmuseo Werstas ja siellä Höyrykonemuseo

Showtime klo 15.00, vapaa pääsy

Tammikuun yhdeksäskolmatta kaksituhattakolmetoista vuotta ajanlaskumme alun jälkeen

Tammikuun

yhdeksäskolmatta

kaksituhattakolmetoista vuotta

ajanlaskumme alun jälkeen

puoli tuntia ja väri on jo toinen

moottori on luonnonääni

monta moottoria kaupungin

niitä erottaa vain ihminen

minussa soi virta, hiljainen piano

ruumiin soittorasia

olen mittaamatta ollut

mittaavinani

valon muuttuvaa säveltä

tuntenut välähdyksittäin

jatkuvasti pyrkinyt kohti

noita nimeämättömiä seutuja jotka ovat

minulle hetkittäin näyttäytyneet

minun on löydettävä sinne omaa kauttani

kitiininmustat silmäni

kiiltävät ryömivät

lähemmäksi kaksi

marmorikuoriaista

poistun asennostani

ilma tihkuu tapahtumista

maa huojuu, astun askelen pääni päälle

luomet lävistävä valo kieppuu

Harjapäivä

Mineraalisen ajan lapsuus, ajattelen

vaieta monesta

piirteestä, seisoa

pöyhkeästi patsastuneena

näköalatasanteella

lasten ja lasten ja lasten

ympäröimänä. Trubaduuri soittaa

Krokotiili Geenan syntymäpäivälaulua, kyllä

se kehtaa, älä kysy miten. Ja nyt hiljaa

lumen ohut huntu kattojen päällä. Ja savut

piiseistä kiemurtelevat savut,

niiden kevyt surumielisyys kohottaa katseen

horisonttiin: sen rannasta riippuvat ilmansuunnat

taivaan ja meren saumaton sauma.

Seppä

lyö kruunuja linttaan, takoo vanhasta

valuutasta onnea,

amuletteja

lasten kauloihin. Hetken, jonka mielijohteesta olen,

ajan kysymys ja vastaus

kysymykseen jota kukaan ei esittänyt.

Aina toinen lähtee, ja toinen jää, ja

muut mainitsemattomat.

Vaikka Itämeri.

Taikka

Turistien viattomat lapset laittavat

uutta valuuttaa kiikareihin. Ostan vertauskuvan.

Teen mielikuvaharjoituksen:

Kuristan hitaasti hengiltä aikaa,

ja juuri ennen kuin pulssi heikentyy

annan vetää ilmaa keuhkoihin.

Sanotaan, talvi on edennyt

Linnunradan korkeimpaan kohtaan.

Sanotaan, hetken harjalla lapset

hiljenevät kuuntelemaan

miten talven selkä paukahtaa katki.

Maailmanlyriikkaa: Tadeusz Różewicz

RUNOUTENI

ei selitä mitään

ei selvennä mitään

ei julista mitään

ei sisällä kokonaisuuksia

ei täytä toiveita

 

ei luo uusia pelisääntöjä

ei ota osaa leikkiin

sillä on rajattu paikkansa

joka sen on täytettävä

 

ellei se ole salattua puhetta

ellei se puhuttele omaperäisesti

ellei se hämmästytä

nähtävästi niin on oltava

 

se on kuuliainen omalle välttämättömyydelleen

omille mahdollisuuksilleen

ja rajoituksilleen

se itse häviää itselleen

 

se ei täytä minkään paikkaa

eikä mikään voi sitä korvata

se on avoin kaikille

vapaa kaikista salaisuuksista

 

sillä on monta tehtävää

joiden mittaiseksi se ei koskaan tule

Näin kirjoitti puolalainen Tadeusz Różewicz (s. 1921). Runo on kokoelmasta Ja niin edelleen (suom. Jarmo Jääskeläinen, Tammi 1975). Tietääkseni Tadeusz Różewiczilta ei ole suomennettu muuta. JNE on monin paikoin mielenkiintoinen kokoelma, en ole vielä kokonaan ehtinyt sitä lukemaan, mutta sieltä täältä lukemalla olen löytänyt jo useita runoja jotka resonoivat makutottumuksieni kanssa. Kokoelma päättyy runon Kausi 1966 säkeisiin:

jo kauan sitten päättyi

kausi ’Le Paradis du Langegessa’

olen puhunut siitä kahdenkymmenen vuoden ajan

meidän sananluojillemme

sananikkareille sanannäprääjille

 

vasta nyt alkavat

todelliset vaikeudet

runojen kirjoittamisessa

näette sen vielä

tämän kauden aikana

runoa munaa

ei tarvitse

hajottaa

sanojen puolisanojen neljännessanojen silpuksi

vaan se on yksinkertaisesti

heitettävä kuiluun

ei minnekään

tässä on runoilijan mittainen ongelma:

kuinka olla kirjoittamatta runoja

kuinka olla kirjoittamatta

vielä yhtä pientä runoa

Ota kivi

ota kivi

aseta kiven päälle

kivi ja ota kivi aseta

kiven päälle kivi ja ota kivi

aseta kiven päälle kivi

 

odota

kiven päälle lumi

lumen päälle jäljet

jälkien päälle eksyminen

eksymisen päälle pelko

pelon päälle ylpeys

ylpeyden päälle kiima

kiiman päälle häpeä

 

odota

häpeän päälle rajat

rajojen päälle muuri

muurin päälle vartija

vartijan päälle univormu

univormun päälle kunnia

kunnian päälle oikeutus

oikeutuksen päälle historia

 

odota

ota kivi

aseta kivi huolellisesti

historian päälle kivi

jonka päällä pyöveli

tekee vain työtään

runo teoksesta Häkki (2011)

Kuuntele

Tapahtuminen tapahtuu mutta joskus se on hidasta. Vuonna 2011 valmistelimme Agit-Cirkin Syvä-esitystä. Tutustuin tuon projektin myötä saksalaissyntyiseen muusikkoon Antye Greieen. Saman vuoden heinäkuussa harjoittelimme työryhmän kanssa Hailuodossa ja kirjoitin siellä esitystä varten tekstin. Antye kertoi levyprojektistaan ja pyysi minulta tuota nimenomaista tekstiä levylle. Syksyllä palasin Tampereelle ja yhtenä iltana äänitin runoni vaatekomerossani ja lähetin sen Antyelle.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin levy on ilmestynyt. Tuosta samaisesta Hailuodossa kesken treenien kirjoittamastani tekstistä, jonka myöhemmin äänitin vaatekomerossani Pirkankadulla on tullut AGF:n  juuri ilmestyneen Kuuntele-levyn nimiraita. Runo löytyy myös uusimmasta kirjastani, Istu laulu. Levyä voi kuunnella Spotifyssä ja ostaa useista nettikaupoista.

Ja niin, mitä siitä vaikka nämä kesäiset päivät kuluvat

Ja niin, mitä siitä vaikka nämä kesäiset päivät kuluvat

lännestä

suurenmoisen, suunnattoman aluksen keulakuvana

purjehdin halki

ja, niin, en ole ainoa

voiko puhua oikeastaan edes keulakuvasta, riveittäin

me kiidämme eteenpäin

uniikkeina kuin standardoitu unelma

toistamme toinen toistamme, toistamme

kulukoot päivät!

miksi miettisimme kuolemaa, me elämme

tiedosta että nämä ovat meidän päiviämme

ja nämä meidän kesäiset päivämme eivät kulu vaikka me kuinka

ja, niin, mitään ainoaa ei ole

kuunnelkaa nyt kuinka meidän suumme täyttävät nämä

kesäiset päivät puheella, miten hioutuneen saumattomasti me toistamme

täydellisessä huulisynkassa näitä samoja sanoja

mitä siitä että sininen taivas on sininen, liian, ja niin

tämä tarina on kyllä hyvä, mutta ei niin hyvää etteikö paranneltavaa jäisi

lisää aurinkoöljyltä tuoksuvaa tuulta

lisää juotavaa ja kuplia juomiin

lisää pinnisteleviä, pyrkiviä, kurottelevia, ihailevia silmäpareja

niissä toistuvat kaikki kauniina hehkuvat ihanat värit, niissä

monistuvat meidän kesäpäiviemme upeat, hehkuvat, ihanat värit

ja niin, riveittäin me kiidämme eteenpäin

kukaan ei ole keulapatsaampi kuin toiset, jokainen onki voittaa

ja jokainen voitto on jokaisen meistä ja

jokainen meistä on yhtä

samanarvoinen kuin kaikki muut yhteensä, ja niin

aina lännestä

aina uuteen, neitseelliseen nousevaan horisonttiin

aina selkiemme takana hämärä, aina kauempana, aina vaan

lisää aurinkoöljyä

lisää kuplia juomiin

lisää lempeää tuoksuvaa tuulta värikylläisiä kuvia ja niin

kaikki jatkuu hyvänä eikä mikään mikä on hyvää koskaan pääty

meidän kesäpäivämme eivät kulu

me elämme vapaan taivaan alla

tämän suurenmoisen, suunnattoman vapaan maapallon keulakuvana

me elämme ja purjehdimme aina hämärä kaukana selkiemme takana

ja niin, kun kierrämme liekehtivien viljapeltojen yli, niin

yksi niistä käsistä joka ei milloinkaan unohda vilkuttaa

– niin totta kuin nimeni on minulle syntymässäni annettu jumalan nimi –

se on minun käteni

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.