Viimeisimmät

Perjantaina 4.7.2014 Duo Perikatoa Tampereella

Juha Raution Duo Perikato esiintyy pitkästä aikaa tulevana viikonloppuna. Paikkana on Dog’s Home Tampereella ja show time klo 20.00. Vapaa pääsy.

Tänään ensi-ilta Kiasma-teatterissa, muut esitykset viikonloppuna

Pitkällinen työ on tulossa päätökseen. Monitaiteellinen Saivo-esitys saa tänään 14.5. ensi-iltansa Kiasma-teatterissa.

Ensi-ilta:
ke 14.5. klo 19

Muut esitykset:
pe 16.5. klo 19 + yleisökeskustelu esityksen jälkeen
la 17.5. klo 15

Liput: 20/15e

 

Katsoi maaliskuista valoa, toistamiseen väsyneenä

Katselit maaliskuista valoa,

ajattelit läsnäoloa.

Mietit tulevaa kesää, sitä miten

me täällä jatkamme lajia

jonkun toisen naamari kasvoilla.

Piirsit seinään. Lue loppu tästä sivusta…

Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra EKF:ssä 15.2.2014

Ensi lauantaina, 15.2.  järjestetään Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaali – EKF. Jatkamme Veli-Matti Rintalan kanssa Höyrykoneen sielunelämän tutkimista. Tänä vuonna kokoonpanon nimi on Juha Rautio & The Incredible Steam Engine Orchestra ja siinä on Duo Perikadonjäsenten lisäksi mukana kitarassa Juha Venäläinen.

Paikka, Tampereen Työväenmuseo Werstas ja siellä Höyrykonemuseo

Showtime klo 15.00, vapaa pääsy

Tammikuun yhdeksäskolmatta kaksituhattakolmetoista vuotta ajanlaskumme alun jälkeen

Tammikuun

yhdeksäskolmatta

kaksituhattakolmetoista vuotta

ajanlaskumme alun jälkeen

puoli tuntia ja väri on jo toinen

moottori on luonnonääni

monta moottoria kaupungin

niitä erottaa vain ihminen

minussa soi virta, hiljainen piano

ruumiin soittorasia

olen mittaamatta ollut

mittaavinani

valon muuttuvaa säveltä

tuntenut välähdyksittäin

jatkuvasti pyrkinyt kohti

noita nimeämättömiä seutuja jotka ovat

minulle hetkittäin näyttäytyneet

minun on löydettävä sinne omaa kauttani

kitiininmustat silmäni

kiiltävät ryömivät

lähemmäksi kaksi

marmorikuoriaista

poistun asennostani

ilma tihkuu tapahtumista

maa huojuu, astun askelen pääni päälle

luomet lävistävä valo kieppuu

Harjapäivä

Mineraalisen ajan lapsuus, ajattelen

vaieta monesta

piirteestä, seisoa

pöyhkeästi patsastuneena

näköalatasanteella

lasten ja lasten ja lasten

ympäröimänä. Trubaduuri soittaa

Krokotiili Geenan syntymäpäivälaulua, kyllä

se kehtaa, älä kysy miten. Ja nyt hiljaa

lumen ohut huntu kattojen päällä. Ja savut

piiseistä kiemurtelevat savut,

niiden kevyt surumielisyys kohottaa katseen

horisonttiin: sen rannasta riippuvat ilmansuunnat

taivaan ja meren saumaton sauma.

Seppä

lyö kruunuja linttaan, takoo vanhasta

valuutasta onnea,

amuletteja

lasten kauloihin. Hetken, jonka mielijohteesta olen,

ajan kysymys ja vastaus

kysymykseen jota kukaan ei esittänyt.

Aina toinen lähtee, ja toinen jää, ja

muut mainitsemattomat.

Vaikka Itämeri.

Taikka

Turistien viattomat lapset laittavat

uutta valuuttaa kiikareihin. Ostan vertauskuvan.

Teen mielikuvaharjoituksen:

Kuristan hitaasti hengiltä aikaa,

ja juuri ennen kuin pulssi heikentyy

annan vetää ilmaa keuhkoihin.

Sanotaan, talvi on edennyt

Linnunradan korkeimpaan kohtaan.

Sanotaan, hetken harjalla lapset

hiljenevät kuuntelemaan

miten talven selkä paukahtaa katki.

Maailmanlyriikkaa: Tadeusz Różewicz

RUNOUTENI

ei selitä mitään

ei selvennä mitään

ei julista mitään

ei sisällä kokonaisuuksia

ei täytä toiveita

 

ei luo uusia pelisääntöjä

ei ota osaa leikkiin

sillä on rajattu paikkansa

joka sen on täytettävä

 

ellei se ole salattua puhetta

ellei se puhuttele omaperäisesti

ellei se hämmästytä

nähtävästi niin on oltava

 

se on kuuliainen omalle välttämättömyydelleen

omille mahdollisuuksilleen

ja rajoituksilleen

se itse häviää itselleen

 

se ei täytä minkään paikkaa

eikä mikään voi sitä korvata

se on avoin kaikille

vapaa kaikista salaisuuksista

 

sillä on monta tehtävää

joiden mittaiseksi se ei koskaan tule

Näin kirjoitti puolalainen Tadeusz Różewicz (s. 1921). Runo on kokoelmasta Ja niin edelleen (suom. Jarmo Jääskeläinen, Tammi 1975). Tietääkseni Tadeusz Różewiczilta ei ole suomennettu muuta. JNE on monin paikoin mielenkiintoinen kokoelma, en ole vielä kokonaan ehtinyt sitä lukemaan, mutta sieltä täältä lukemalla olen löytänyt jo useita runoja jotka resonoivat makutottumuksieni kanssa. Kokoelma päättyy runon Kausi 1966 säkeisiin:

jo kauan sitten päättyi

kausi ’Le Paradis du Langegessa’

olen puhunut siitä kahdenkymmenen vuoden ajan

meidän sananluojillemme

sananikkareille sanannäprääjille

 

vasta nyt alkavat

todelliset vaikeudet

runojen kirjoittamisessa

näette sen vielä

tämän kauden aikana

runoa munaa

ei tarvitse

hajottaa

sanojen puolisanojen neljännessanojen silpuksi

vaan se on yksinkertaisesti

heitettävä kuiluun

ei minnekään

tässä on runoilijan mittainen ongelma:

kuinka olla kirjoittamatta runoja

kuinka olla kirjoittamatta

vielä yhtä pientä runoa

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.